Viimein tuuli näytti tyyntymisen merkkejä ja suuntasin saaren kupeelle pohjaongelle. Toiveena saada komeita ahvenen köriläitä. Ajoin noin 50 metrin päähän rannasta, johon kaiku piirsi penkan reunan. Tässä on takuulla hyvä ahven paikka. Heiluttelin pilkkivapaa ja tuntui aivan kuin joku olisi seurannut minua. Vilkaisu rantaan ja siellähän se möllötti. Hirvi oli tullut seuraamaan touhujani. Minun läsnäolosta se ei välittänyt, katsoi toimintaani hämmentyneen näköisenä, mutta rauhallisena. Ahvenista ei kuulunut mitään, joten lähdin uistelemaan, hirven jäädessä katsomaan veneen perään.
Kunnon kameralla saisi hirvistäkin hienoja kuvia. Kännykällä otettunakin saa selvän kun utelias hirvi tulee riittävän lähelle.
Uistimeenkaan ei purrut mikään, järvi oli muuttunut hiljaiseksi pitkän pohjoistuulen jäljiltä. Seuraavina päivinä tuli vielä muutama mitallinen kuha, pikkuhauki ja ahven ja sitten oli aika lähteä ajelemaan takaisin Joensuuhun.
Jonakin nättinä päivänä syötiin savukuhapasta. Tuorepastaa, savukuhaa, tilliä, sipulia, basilikaa, tomaatteja, kermaa ja juustoa.
Kotimatkalla kelikin parani lämpimäksi ja tyyneksi. Päivän parhaana saaliina oli 8 kanadanhanhen parvi saaren kupeessa, jotka nekin laskivat aika lähelle, kännykkäkuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut (eivät ole tässä kuvassa).
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.