Itsepyydetyn kalan kilohinta

Tiedotusvälineissä  oli taas kirvonnut keskustelut lohen kilohinnasta. Kummasta jää enemmän euroja yhteiskunnalle, jos lohen pyytää ammattikalastaja vai jos se tuotteistetaan matkailutuotteeksi? Mielestäni tässä ei ole mitään epäselvää, matkailun tulot ovat moninkertaiset.  Kalastusmatkailussa kohde laji (tässätapauksessa lohi)  määrittää matkakohteen ja rahaa kuluu matkustamiseen, palveluihin, ruokaan ja tietenkin myös itse kalastukseen. Alueellisesti tällä voisi olla suomessa nykyistä huomattavasti suurempi merkitys.

Valitettavasti harvassa paikassa,  varsinkin lohikalojen tilanne on sillä tasolla, että niistä voitaisiin tehdä matkailun vetonaulaa. Usein yhdeksi syylliseksi huonoista kalakannoista on nostettu ammattikalastajat, usein syyttä. Kaikki suomalaiset eivät kalasta harrastuksena ja kaikilla on oikeus saada ravinnokseen kotimaista tuoretta kalaa. Kalastus on kohdistettava kestäviin kalakantoihin ja menetelmiin, joissa sivusaaliina saatavien uhanalaisten kalojen saanti on minimoitu. Ammattikalastajistakin iso osa osaa toimia vastuullisesti. Minulla on ollut kunnia olla useaan otteeseen sisävesillä vastuullisten ammattikalastajien matkassa talvinuotalla sekä verkoilla ja homma on toiminut hyvin.


Kuinka kalakannoista hyötyä enemmän matkailun kautta? Jos kalakannat saataisiin autettua hyvälle tasolle ja vesistöt muutettua takaisin lisääntymiskelpoisiksi, olisi kalastusmatkailusta mahdollista tehdä suomeen merkittävä pisnes.  Suomi on hyvin tavoitettava maa kalastuksesta kiinnostuneille. Jos vapavälinein pyydetyn lohen kilohinnaksi matkailutuloina saataisiin vaikkapa 500 euroa, olisi se melkoisen paljon enemmän, kuin ruuaksi pyydetyn lohen hinta. Jos lohi vielä lisääntyisi luontaisesti, eikä sen istuttamisiin tarvisisi käyttää euroja. Kalastusmatkailusta olisi mahdollista kasvattaa nykyistä miljoonia isompi bisnes ympäri suomen. Pahiten työttömyydestä kärsiville alueille, itä- ja pohjoissuomeen kalastusmatkailun kehittämiseen kannattaisi erityisesti satsata. Näillä alueilla on myös monet entiset padotut lohijoet.

Kalastusmatkailua ei kannata keskittää pelkästään lohikalakantoihin, ei varsinkaan tilanteessa jossa kalakannat eivät kestä kalastusta.  Monet kalastusmatkailijat ovat kiinnostuneita hauen  kalastuksesta suomessa. Haukea meillä riittää ja kalastuskohteita on tuhansia. Itse törmäsin muutama vuosi sitten ruotsin lapissa ranskalaisiin hauenperhokalastajiin, jotka olivat tulleen pyytämään nimenomaan haukea. Mukanaan heillä oli viikonajan kalastusopas, joka kuljetti heitä hotellilta päiväreissuille eri hauenkalastuspaikkoihin. Uskoisin että näin hauenkin kilohintaa saataisiin tuotteistettuna kasvatettua satoihin euroihin, kun ammattikalastaja saa siitä nykyään pari euroa / kilo, myyntihinta kaupassa kuluttajalle on siinä 12-15 euroa / filekilo.

Televisiokeskustelussa heinäkuussa oli vapaa-ajankalastajien puolesta esitetty, että lohen kilohinta voisi vapaa-ajan kalastajien kohdalla olla 2000 euron luokkaa.  Maa-ja metsätalousministeriön edustaja arvoi kilohinnan pysyvän suurinpiirtein samana, kuin ammattikalastajillakin, eli noin kymmenessä eurossa. Itse ajattelin selvittää omalta kohdaltani, paljonko punalihainen minulle maksaa. En selvitä lohen hintaa, vaan raudun ja taimenen,  joita lähden pyytämään pohjois-suomeen. Hintaan lasken kaikki kulut, joita  reissun aikana syntyy ja joista euroja matkanvarrelle jätän. Jokaisen huoltoasemalta ostetun kahvikupinkin lasken hintaan mukaan, koska taimen ja rautu ovat minut tälle matkalle ohjanneet, muutoin oisin nauttinut kahvini jossain muualla. Hinta ei anna vastausta, paljonko kalan hinnaksi keskimäärin vapaa-ajan kalastuksessa tulee. Uskon, että hintani muodostuu keskimääräistä halvemmaksi, koska emme käytä opaspalveluja emmekä yövy tasokkaissa lomakohteissa. Tosin, edullisemminkin reissun voisi tehdä.

Reissuun lähdemme perheelläni, eli 2 aikuista ja 1 lapsi.

AJO POHJOISEEN
 Reissuun lähtö Joensuusta,  ajo Kainuun kautta kohti Rovaniemeä. Jo Kainuussa mielen valtaa haikeus. Ylitämme ensimmäiset vanhat merilohen kutujoet. Matkan varrelle pohjoisempaa näitä tulee vielä useita, mutta kaikki on tuhottu. Mikä valtava luonnonvara suomessa onkaan ollut vielä 1900 luvun puolessa välissä. Lohijokia siellä täällä. Suomessa on ollut 35 lohijokea, nykyään lohijoiksi voidaan laskea enää neljä. Se vetää väkisinkin mielen haikeaksi. Mikä vetonaula lohi olisikaan, jos se saataisiin palautettua edes puoleen entisistä joista!

Pakosta vaan miettii,  kuinka kosket valjastaneet yritykset voivat toimia niin itsekkäästi ja suhtautua muuhun kuin omaan etuunsa niin välinpitämättömästi. Vähät luontoarvoista, vähät lajien kuolemista, kunhan saadaan turbiineihin ja tehtaisiin vettä!  Rahaa on patorakennelmiin, tekoaltaisiin, mutta ei pieneen sivuuomaan tai kalaportaisiin, joista kalat pääsisivät liikkumaan. Luontoarvoa ei kunnoiteta, annetaan ennemmin kaksikymmentätuhatta vuotta joessa eläneiden lajien kuolla sukupuuttoon.....näin on jo valitettavan monessa joessa käynyt. Ehkä tilanne on muuttumassa ja  ja useampi lohijoki palautetaan vielä kalojen vaellusreitiksi. Esimerkiksi Kemijoen patojen ohitustiet toisivat lohen moneen jokeen ympäri Lappia ja näissä joissa on vapaita koskia lohen kutupuuhiin.....

Mutta kalan kilohinnastahan minä olin höpöttämässä..... loppuillasta saavuimme Tankavaaraan, taakse oli jäänyt noin 800 km. Majoituimme kullanhuuhdontapaikkojen läheisyyteen leirintäalueelle, saunoimme ja nukuimme makoisat yöunet. Aamulla testasimme vielä kullanhuuhdontaa. Tämäkin olisi jäänyt tekemättä jos emme olisi lähteneet kalojen perään pohjoiseen.

Ekan leiripaikan poro

Kullanhuuhdontaa. Jotain hippuja sieltä löytyi, kultakuume ei iskenyt.

IVALOJOKI
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Ivaloa ja Ivalojokea. Ivalojoen rantatörmältä olimme varanneet kolmeksi päiväksi pienen mökin, jota pidimme tukikohtanamme. Ivalojokeen nousee isoakin taimenta ja lisäksi joessa on vahva harjuskanta. Suositummat kalastuskohteet olivat mökiltämme jonkin matka ylävirtaan ja niitä hallinnoi Metsähallitus. Mökkimme sijaitsi Törmäsen osakaskunnan alueella ja sinne saimme luvat pienten tiedustelujen jälkeen paikallisen osakaskunnan jäseneltä. Näillä alueilla kalaturistit kalastavat vähemmän....

Maisema mökin törmältä Ivalo-joelle

Mökin kohdalla joki oli rauhallisesti virtaava. Muutama kilometri mökistä ylöspäin  sijaitsivat ensimmäiset kosket. Kalaa näytti olevan  jo mökinkin kohdalla, mutta ensimmäisenä iltana suuntasin koskelle. Koskelta saaliiksi tuli lukematon määrä  pieniä harjuksia ja taimenia. Yhtään mitallista en tavoittanut eikä niitstä tullut edes havaintoja. Hieno koski jokatapauksessa.

Koskella

Toisena päivänä suunnattiin lähialueen pienvesille, lammille ja järville,  joilla riittää lapin läänilupa. Lapin lääniluvallahan saa kalastaa suurimmassa osassa järviä ja lampia, kaikki virtavedet ovat erillislupa-alueita.

Aloiimme kalastuksen Pasasjärvestä. Saaliina 1 alamittainen rautu. Päiväaikaan kala ei tuntunut olevan innokkaalla ottituulella. Jokatapauksessa komea järvi, joka varmasti kätki syvyyksiinsä paljon lohikalaa. Tänne voisi palata toisenkin kerran. Järven yläpuolella oli Pasaslompolot, jossa kävimme kahvinkeitossa. Kalat näyttäytyivät tyyntyvässä illassa, mutta vieheisiin ne eivät ottaneet. Jotakin isompaa jalokalaa pinnassa kuitenkin näytti käyvän.

 Pasasjärven ympäristössä oli paljon siirtolohkareita.

Kahvinkeitossa Pasaslompoloilla.

Heitin muun perheen mökille ja palasin vielä lompololle, nyt toiselle puolelle lompoloa. Täällä ranta olikin matalampi, eikö lämpimänä kesänä ehkä niin hyvä jalokalalle. Ensimmäisellä heitolla kuitenkin heti tärppi ja karkuutus. Jotenkin tutuntuntuinen, ettei vaan olisi hauki? Toinen hetto ja taas tärppi, mutta ei tarttumista. Viimein kala tarttuikin ja sain sen ylös ja haukihan se! Irrottelin hauen lipastani ja laskin hyvävoimaisena takaisin syömään pikkutaimenia.....

Lähdin pois matalasta rannasta ja kokeilin matkalta vielä pari muuta lomparetta. Kauniita paikkoja, kalat vaan olivat kateissa joten palasin puoliltaöin mökille.

Mökillä saapastelin vielä Ivalojoen rantaan ja heittelin perhoa kohtuu hyvin tuloksin. Alkuun joka heitolla oli harjus kiinni. Suurin osa pieniä, mutta muutama mitallinenkin, joten seuraavalle päivälle saatiin kalaruokatarpeet.....mutta ei vielä punalihaista.

Viimeinen päivä Ivalojoen mökillä. Aurinkoista ja kuumaa, päivä meni makoillessa ja rannalla palloa potkiessa.Illan olin päättänyt kalastaa mökin kohdalla. Saaliiksi illan aikana tuli muutamia harjuksia ja puoliltaöin lopetin kalastuksen. Alkoi vuorokauden mittainen viikoittainen rauhoitusaika.

Voissa paistettuaharria, puikulaperunaa ja rieskoja.

NITSIIN
Pääkohteena oli Inarinjärven kupeessa oleva Nitsijärvi. Järvellä saa kalastaa yhdellä vavalla hankittuaan lääniluvan. Inarista ostin lisäksi yhden lisävapaluvan 10 e vuorokausihintaan.

Nitsijärvellä majoituimme leirintäauemökkiin. Vuokrattavia leirintäaluemökkejä paikassa oli vain kolme, varsin rauhallinen paikka siis. Tullessamme kaksi muuta mökkiä olivat varattuja, toisessa mökissä oli uistelijoita Oulusta ja toisessa jo parinkymmenen vuoden ajan Nitsissä käynyt konkari perheineen. Kalan syönti oli kuulemma ollut heikkoa, lieneekö syynä ollut helteiset kelit.

Ensimmäinen ilta uisteltiin lähialueella, saaliina uistellessa alamittainen taimen ja perhostellessa pari pikku harjusta.

Toisena päivänä pistäydyttiin päivällä Norjan puolella. Tavoitteena oli saaada kuningasrapuja, joita joskus 10 v sitten sieltä narrattiin. Nitsistä sain mukaani palan kalaverkkoa, josta tein rapupyydyksen virveliin. Verkkohässäkkä kalasyötillä höystettynä merenpohjaan ja odottelenmaan rapuja........mutta ei onnistunut tämäkään homma. Pari rapua kyllä sotki itsensä verkkoon, mutta ne karkasivat nostettaessa. Sen sijaan verkkoon sotkeutui kolme kampelaa, jotka olisivat olleet hyviä savukaloja......mutta tälläkertaa ne saivat jatkaa kasvua. Savupönttään oli tavoitteena saada taimenta tai rautua.

Maukas kampela sai jatkaa elämäänsä jäämeressä

Illaksi takaisin Nitsille josta uistellen muutamia mittaharjuksia ja alamittaisia taimenia.

Lounaalla Nitsijärven saaressa.

Viimeisen päivän illaksi vuokrasin mökiltä veneen 15 hv moottorilla, tavoitteena päästä katsomaan järveä myös hieman kauempaa. Venesatamassa juteltiin muiden kanssa vielä heikosta kalansyönnistä. Siika oli  verkkoon jo liikkuneet, mutta Nitsin siiat eivät kuulemma ota uistimeen....

Ajelin veneellä muutaman kilometrin päähän ison selän edustalle ja aloitin  uistelun salmesta kohti syviä vesiä. Selempänä oli Taimensaaret nimiset luodot, joiden kupeesta uistelin ja niillä kohdin vapa  taipui ensimmäisen kerran. Kelasin kalaa venettäkohti ja jo muutaman metrin päästä arvuuttelin itsekseni, että sehän taitaa olla siika. Varovasti kelasin kalan veneen vierelle ja koppasin haaviin. Vai ei Nitsin siika syö uistinta !

Uistelin noin tunnin matkan selän toisella puolella oleville saarille, matkan aikana sain ja vapautin yhden noin 40 cm taimenen. Rantauduin ja heittelin saarissa.....ei saalista. Lähdin uistelemaan takaisin päin.

Merikortista olin merkannut uistelukohteekseni jyrkän penkan saarien välissä, jonka kohdalla vapa taipuikin. Kelasin kalan veneen vierelle ja totesin sen jo veteen rauduksi. "Ainakin lähellä mittakalaa näyttää olevan", ajattelin ja saman aikaan toisen vavan jarru rääkäisi. Otin raudun haaviin ja annoin toisen toisen kelan rauhassa antaa löysiä sen päässä olevalle kalalle. Mittasin raudun ja olihan se juuri mitallinen eli 45 cm.

Viimein pääsin toiseen vapaan käsiksi. Terhakka taistelija osoittautui veneen vierellä taimeneksi  ja lähellä mittaa näyttäisi olevan tämänkin.. Haaviin ja veneeseen, mittaus........47 cm, alamitta Inarissa on 50. Viipymättä laskin täpläkyljen  takaisin veteen ja jatkoin  uistelua.

Kyseistä ottipaikkaa olisi voinut jäädä kalastelemaan enemmänkjn, mutta jatkoin kotirantaa kohti. Matkalta mukaan tuli vielä yksi 40 cmharjus, jonka jälkeen hurautin veneellä vesisateessa leiripaikallemme.

Kolme lajia laillisen mittaisia lohikaloja yhdellä reissulla. Neljännenkin lajin mitta oli kolmesta sentistä kiinni!


Perkasin kalat ja laitoin savustumaan. Mieli olisi tehnyt vielä yrittämään taimenta, olihan noita tuolla ja vielä söivätkin, mutta järki puhui toista. Miksi lähteä kalaa kiusaamaan, onhan minulla tuossa ruokakalat. ja seuraavana päivänä on ajettava taas 500 km.  Ei viitsisi pyytää kaloja ja antaa niiden pilaantua autossa.. Niinpä saunoin ja katselin haikeana järvelle jonne olisi tehnyt mieli mennä....

Kaloja ei tule ottaa yli oman tarpeen.  Itse en tunne olevani ns C&R- kalastaja, se vaan ei ole minun juttu, vaikka suurimman osan kaloistani vapautankin. Pääsääntöisesti tavoitteenani on tavalla tai toisella hyödyntää tavoittelemani kalat, jos hyödynnettävää on riittävästi niin lopetan kalastuksen. Varsinkin lämpimän veden aikaan iso osa isommista vapautettavista kaloista menehtyy, joten mielestäni oli viisaampaa itse pysytellä saunan lämmössä ja palata järvelle toisella kertaa kun kaloille on  tarvetta.  Tämä on minun filosofiaani kalastukseen liittyen, en tarkoita kritiikiksi C&R kalastajille. Moni vastuullinen C&R kalastaja ei lämpimän veden aikaan lähdekkään tavoittelemaan lohikaloja.

 Kolmen lohikalan suora, rautu, harjus, siika....

Kolmikko savustettuna.

Saunomista, kolmen savukalan illallinen, viiniä ja aamulla kohti etelää.

Kotimatkalla olimme vielä pariyötä Kuusamossa, josta saaliiksi ahvenia.

Niin, ja paljonko se kalan kilohinta olikaan? Reissussa meitä oli siis koko perhe, eli 2 aikuista ja yksi lapsi. Kaiki kalastivat, minä eniten. Matkan kustannukset alla, jotka huomioitava kalan kilohintaa laskettaessa::
- polttoaineet 280 e (2711 km )
- kalastusvälineet 130 e ( Ivalossa hyvä kalastusliike ennen keskustaa! )
- päivittäistavarat 560 €
- ravintola-, grilli ja huoltoasemaruokailut 115e
- majoitukset ( 8 yötä), venevuokra 525 e
-  palvelut ( kullanhuuhdonta ja kylpylä) 60 e
- kartat 35 e
- kalaluvat 68 e
YHTEENSÄ 1773 euroa

Raudun paino oli 760 g. Eli kilohinnaksi pyöreälle kalalle tulee 2332,89 euroa. Kaupasta en tuolla hinnalla ostaisi, mutta näin saalistettuna hintansa arvoinen yksilö! Koska vaan uusiksi silläkin riskillä, että jää ilman saalista.

Niin, kannattaisko laittaa ne joet kuntoon, jos tällaisia höpelöitä löytyy useampiakin?