Ei pöllömpi kalastuspäivä Paiholassa

Syksyllä 2015 alettiin miettimään, kuinka kalastuksen voimalla voisimme olla auttamassa maahamme tulevia turvapaikanhakijoita. Niinpä ryhdyimme Lesnan Naputtajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden vapaa-ajankalastajien kanssa järjestämään maahantuleville kalastusohjelmaa.. Tarkoitus on saattaa maahan tuleville tiedoksi suomalaisia kalastustapoja, kalastusta koskettavia sääntöjä, vastuullista kalastusta ja tietenkin, tarjota heille mahdollisuus tähän upeaan harrastukseen.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla ongittiin noin kolmenkymmenen alle 10 v lapsen kanssa, ilman saalista. Mutta päivä oli silti onnistunut, lapsien into onkihommaan oli valtavaa. Se ilo minkä he kokivat, kun saivat pitää onkea kädessä tai kun saivat aikaan siimasotkuja, jäi mieleen ikuisesti.

Toinen tapaamiskertamme oli suunnattu aikuisille, yli 20v miehille , jotka ovat tällä hetkellä vastaanottokeskuksessa Paiholassa. Päivään heitä ilmoittautui noin 50.  Onginnan ohessa kävimme myös sääntöjä läpi, veimme viestiä mm kalastusluvista ja lohen rauhoituksesta.

Onkijoita levittäytyi pitkin rantoja usean sadanmetrin alueelle.

Paiholan tiesimme jo etukäteen hyväksi kalapaikaksi. Lokakuun loppu ei ole ehkä kaikista otollisinta onginta-aikaa, mutta kalaa tuli hyvin. Kaikki eivät saalista saaneet, mutta rannalle nousi ahventa, särkeä, seipiä, yksi kirjolohi ja yksi isohko säyne. Useita kirjolohia mato-ongista karkasi siiman pettäessä. Moneen varmasti iski tämän päivän jälkeen kalastusinnostus.

 Onkimiehille päivän kohokohtia.

Kalastajat ottivat kaikki, pienetkin kalat talteen ruuanvalmistusta varten, myös seipit ja särjet. Näytin malliksi, kuinka ahven nyljetään, miten säjestä tehdään seläkkeitä ja kuinka kalat suomustetaan ja avataan. Suurimmalle osalle perkaaminen omalla tavallaan taisi olla jo tuttua. Kirjolohen he halusivat kypsentää kokonaisena. Säyne suomustettiin ja avattiin selkäpuolelta irakilaisten toiveiden mukaan. Kännyköistä he näyttivät kuvia, kuinka selkäpuolelta avattu kala heillä loimutetaan kypsäksi avotulella. Itselle syntyi kipinä, että näiltä kavereilta täytyy oppia, kuinka kalaa valmistetaan irakilaisittain. Toivottavasti talvenmittaan pääsenkin antamaan tälle sivulle muutamia uusia kalaohjeita joissa on vahva irakilais vaikutus.


Reipasta ja innokasta kalaporukkaa. Osalla varustus oli heikko syksyiseen suomeen, kuten sandaalit ilman sukkia...mutta iso osa porukasta istui kolmetuntia uskollisesti ongella ja olisivat istuneet pidempäänkin, mutta keräsimme onget pois.

Päivän hienoin saalis oli kuitenkin komea säyne, Tässä Jouni avustaa.

Jos kiinnostaa tulla kalakaveritoimintaan mukaan, niin liityppä suljettuu fb ryhmäämme "Kalastusta maahanmuuttajille"

Kalastusseuran lapinreissu

Heinäkuussa kävimme Lesnan Naputtajien porukalla Inarin suunnalla kalassa. Ongelmia matkaan mahtui lähinnä veneenvuokraamisen aihauttamien sekaannusten vuoksi. Alla juttua vuokraamishässäkästä. Muuten reissu meni oikein kivasti. Tarkempi reissu rapska löytyy seuran sivuilta:

http://lesnannaputtajat.blogspot.fi/2015/07/naputtajien-kesareissu-2015.html

Ivalon Auto

Tämä kauppa kannattaa mielestäni kiertää kaukaa. Tai jos on pakko ajaa Ivalon läpi niin suosittelen lisäämään tämän kohdalla vauhtia. En kuitenkaan yllytä nopeusrajoitusten rikkomiseen. 

Tämä kappale on omistettu Ivalon autolle. Niin oleellinen vaikutus sillä oli reissuumme. Tähän kirjoittamamme asiakaspalvelukokemuksen perusteella kukin lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä, kannattaako kyseisen yrityksen palveluja käyttää.

Meille oli siis vuokrattu lujitemuovivene Ivalon autosta 20 hp nelitahtimoottorilla ja vapatelineillä viikoksi hintaan 700 euroa. Maksu suoritettiin etukäteen. Veneen piti olla trailerilla ja niinhän se olikin. Ensimmäinen yllätys kuitenkin oli se, että traileri piti palauttaa veneen laskun jälkeen. No eipähän käydä ainakaan useammalla järvellä, tuumimme. Ja onneksi mökkimme ei ollut kuin 15 km päässä Ivalosta. Jos  mökille olisi ollut matkaa vaikkapa 100 km, niin olisi palauttaminen ollut ikävämpi yllätys.


Tankkasimme veneeseen 25 litran säiliön täyteen bensaa ja lisäksi varakanisterin. Lähdimme laskemaan venettä. Veimme veneen järveen ja aloimme starttaamaan konetta. Ei käynnisty. Soittelimme Ivalon autoon, jossa kerrottiin, että kyllä se eilen vielä toimi ihan hyvin. Starttailimme konetta oman aikamme, mutta ei edistystä. Kohta Ivalon autosta soitettiinkin, että älkää enää yrittäkö startata, siitä puuttuu osia ja huoltomies tulee laittamaan ne paikalleen kohta. Ainakin toista  tuntia uisteluaikaa oli tärvääntynyt, ja huoltomies tuli rantaan. Laittoi puuttuvat osat paikalleen ja johan se kone hyrähti käyntiin. Huokaisimme tässä vaiheessa vielä helpotuksesta. Kaksi naputtajaa lähti ajamaan venettä parin kilometrin päähän mökille, josta oli edelleen tarkoitus jatkaa kalalle.


Matka kestikin jonkin aikaa. Kone sammui kymmeniä kertoja tuon parinkilometrin aikana. Vene saatiin kylläkin mökille, mutta ei puhettakaan, että tuolla uskaltaisi lähteä Inarin isoille selille, eli taas soitto vuokraajalle, että kone ei toimi. Jonkun tunnin kuluttua liikkeestä tulikin huoltomies jälleen rassaamaan konetta. Mietimme jo, että eihän kone ole ollut kunnossa jos se aamulla vielä oli purettuna, kun  osa osista jäi siihen unohduksissa laittamatta. Vahvistusta epäilyillemme tuli siitä, kun koneen huoltaja soitti kuullemme pomolleen ja kertoi: " Minähän sanoin että tämä kone on paska, ei tämä toimi".


Huoltomies kävi mökillä illan aikana pariin otteeseen. Kävi koeajamassakin venettä, joka sammui keskelle järven selkää. Rantaan hän kylläkin sieltä vielä pääsi. Huoltomies lupasi tuoda tilalle uuden veneen. No tämä eka uistelupäivä oli jo pilalla, painelimme osa lähijärville kalastelemaan rannoilta, muutaman naputtajan jäädessä kämpälle.


Uusi vene tulikin illan aikana. Se ei vaan ihan vastannut tilaustamme. Lujitemuovin sijaan saimme puuveneen, jossa ei ollut vapatelineitä, ei kaiteita. Kaiken lisäksi vene vuoti. Eikä mitenkään tihkuttanut vettä, vaan sitä tuli laidoista ihan kunnolla. Ohjeeksi saimme, että pitäkää pilssi päällä kokoajan, ettei uppoa. Mitenhän paljon vuokraaja ajattelee asiakkaiden turvallisuutta. Vuokraa rikkinäisiä epävarmoja koneita ja vuotavia veneitä isolle tuuliherkälle järvelle.
Lisäksi ensimmäisen veneen mukana meiltä hävisi 25 litraa bensiiniä, joka ei koskaan palautunut.

Maksaisitko kuvan veneestä 700 euroa / viikko? Kaupan päälle sai vuokra-ajalle 2 kpl pelastusliivejä, sekä pienveneissä harvinaisemman juoksevan veden.

Pilssi pumppasi vettä pos veneestä jatkuvasti.

Heti mökille saavuttuani soitin jälleen veneen vuokraajalle. Ilmoitin, että emme ole tyytyväisiä tulleeseen veneeseen ja että vaadimme tilaustamme vastaavan veneen. Lisäksi sanoin, että olisi asiallista jos veneen vuokraaja edes pahoittelisi tapahtunutta. Pahoittelua ei kerjäämälläkään tullut, vaan siihen hän vastasi jämäkästi "Niin".

Vuokraaja ilmoitti, että vanha moottori korjataan aamulla ja saamme veneen iltapäivällä. Lisäksi hän ilmoitti, että ilmoittaa tarkemman veneensaamisajankohdan puoleenpäivään mennessä. Emme suostuneet veneen moottorin korjaamiseen, vaan sanoin, että haluamme uuden moottorin, tuolla rämällä emme isolle järvelle uskalla lähteä. Siitä huolimatta vuokraaja tärväsi seuraavan päivän koneen korjaamiseen. Pyysin vuokrajaa tuomaan veneen henkilökohtaisesti paikalle, että voimme neuvotella hyvityksestä. Tämä ei sopinut, koska hän oli kuulemma Rovaniemellä.....itse veikkailin ennen puhelua että eiköhän hän ole Helsingissä käymässä, väärinpä arvasin.....

Seuraava aamu koitti, mitään ei kuulunut, mitä nyt  puuveneestä automaatti pilssin ääni muutaman minuutin välein. Lähdimme kalastamaan Kaamasjoelle, muuten aika menisi vain istuessa ja odotellessa venettä.

Kello tuli 12:00 eikä puoleen päivään mennessä oltu ilmoitettu veneestä mitään, vaikka niin oli luvattu. Tuntui että tässä firmassa  syödään sanoja ihan urakalla. Laitoin viestiä joelta vuokraajalle, joka vastasikin, että saamme veneen seuraavana päivänä kymmenen maissa aamulla. V- käyrä nousi aika korkealle. Vai huomenna 10 maissa, tähänkään mennessä yksikään lupaus ei ole pitänyt paikkaansa. Ja nyt vene oli myöhässä jo yli vuorokauden. Ei edelleenkään edes pahoitteluja.

Laitoin asiasta viestiä muutamaan keskusteluryhmään Facebookiin, tiedottaakseni muitakin tapahtuneesta ja siksi, jos mahdollisesti löytäisimme uuden veneen. Jo tuossa vaiheessa olisimme muuten peruneet kaupan, mutta tiedossa ei vielä ollut mistä muualta voisimme veneen vuokrata. Ilmoitin vuokraajalle, että vaadimme hyvitystä veneestä jo nyt 500 euroa. Vuokraaja ilmoitti että hyvityksestä neuvotellaan sitten, kun palautamme veneen. Neuvotellaan sitten kun palautamme veneen, jota ei oltu vielä saatukaan ??!!!!! Meillä siinä vaiheessa neuvotteluja olisi olleet aika huonot pelikortit.

Tuli seuraava aamu ja kello 10 eikä taaskaan vuokraajasta kuulunut mitään. Päätimme porukassa, että perumme kaupan saimme uutta venettä tai emme. Käytetään vuokrarahat sitten vaikka kalastuslupien ostoihin ja käydään mahdollisesti jossain etempänäkin. Kaupanpurkamisen perusteet olivat kuitenkin mielestämme niin selvät, että emme nähneet syytä miksi emme saisi rahoja takaisin. Jossain vaiheessa vuokraajalta tuli  viesti että vene on kunnossa, haemmeko vai toimittaako hän sen mökille. Vene saataisiin siis 2,5 vrk jälkeenpäin aikaisemmasta suunnitelmasta, joten ilmoitin, että perumme kaupan. Uisteluajasta olimme menettäneet jo yli kolmanneksen alkuperäisestä suunnitelmasta.

Menimme liikkeeseen ja hakemaan omia rahojamme pois. Vuokraajan käytöksen koimme hyökkääväksi. Pahoitteluja ei tullut edelleenkään,  eikä niitä näköjään ollut odotettavissakaan. Sanoimme, että perumme kaupan ja vaadimme rahojamme takaisin. Se ei vuokraajalle käynyt. Vene oli trailerilla, jonka ihan piruuttamme tarkastimme. Trailerilla oli sovitunlainen vene, mutta pienemmällä moottorilla kuin mitä olimme vuokranneet. Eli taaskaan ei olisi mennyt niin kuin oli sovittu.

Yrittäjänehdotus oli että hän hyvittää 300 euroa ja otamme kyseisen veneen. Emme luonnollisestikaan suostuneet, mutta kunnon puheyhteyttä tähän henkilöön ei saatu. Kerroimme että olemme tulleet jopa 1000 km päästä tänne pitkään odotetulle uistelureissulle ja nyt saamme tällaista palvelua, vaadimme rahoja takaisin. "Tämmöistä sattuu" totesi vuokraaja ja jäi rahojensa kanssa ilmeisen tyytyväisenä punomaan juoniaan.

No nyt ei enää luonto antanut antaa periksi. Pitäköön rahansa, saamme ne ajallaan jotakin toista kautta. Facebook verkostot olivat tuottaneet tulosta ja parikin henkilöä oli ollut sitä kautta yhteydessä. Inarin Kalakenttä yrityksestä saimme loistavan uisteluveneen kaikilla herkuilla loppuajaksi. Ja mikä parasta, konekin toimi kuin unelma.

Hiukan jäi kuitenkin ihmetyttämään tämän Ivalon Auton toimintatapa. Mitä yritys luuli voittavansa, kun se ensin tarjoaa rikkinäisiä välineitä, ei suostu kaupanpurkuun vaan pitää yhdestä 700 eurosta kynsin hampain kiinni.  Eikä ikinä pysty tarjoamaan tilaustamme vastaavaa vuokravenettä. Onko tulovirrat todellakin niin vähissä, että asiakasta ei haluta palvella eikä täysin selvää kaupan purkua tehdä? Summan hän joutunee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin maksamaan ja nyt siihen tulee todennäköisesti paljon muitakin kuluja.  Ja se kaikista suurin menetys on kuitenkin maineessa. Negatiiviset asiakaspalvelukokemukset kuuluvat pitkälle.  Tämä maine, joka tämänkin tapauksen takia tuli, tietää yritykselle menetyksiä tuloissa tulevaisuudessa moninkertaisen määrän siihen 700 euroon verrattuna, jonka hän perusteetta meiltä otti. Lisäksi tankkaamiamme bensoja ei koskaan palautettu.  Sitä voisi ehkä pitää jopa varkautena, vai onko se sitä koska tankkaaminen oli tehty yrityksen tankkiin?


Millaista tappiota tällainen palvelu tuottaa paikkakunnalle? Luultavasti isoja menetyksiä vuositasolla. Kyllä meilläkin oli välillä mieli maassa jo niin paljon, että emme enää ikinä olisi tulleet Inarin suuntaan. Meidänkin pieniporukka jätti tuonne kuntaan kokonaisuudessaan tuhansia euroja.Onneksi kuitenkin rehti vuokraaja ja hyvä vene löytyi, muuten olisi varmasti ollut elämäni viimeinen Inarin reissu. Ja  kun asiakkailta otetaan rahat perusteetta, on se tietenkin muusta matkaajien  kulutuksesta pois. Kyllä vuokrakulujen reilusti kasvaessa piti loppuloma elellä ns säästöliekillä eikä käyttää rahoja Ivalon palveluihin. Mutta saatiin me rahoille hieman jo vastinettakin. Oli koko episodi niin erikoinen ja ainut laatuinen että lopulta saimme koko asiakaspalvelutilanteelle monet naurut iltanuotiolla.

Kalaruokia vaihtelevasti saaliista

Pari ensimmäistä iltraa jouduttiin tyytymään makkaralinjalle. Tähän vaikutti jo sekin että venettä ei ollut käytössä ja innostus kalastukseen oli alamaissa. mutta tämän jälkeen ruokavalio olikin hyvin kalapainotteinen. Syötiin graavi- ja savuharjusta, savusiikaa, paistettua siikaa, savusiikapastaa, graavisiikaa, hiillostettua siikaa, kalakeittoa, paistettuja hauki-siika ja ahvensuikaleita ja viimeisen illan kruunasi ainut saaliiksi saatu mitallinen savutaimen.

Ensimmäisen aamun kahvit keiteltiin Rahajärven rannassa

Savuharjukset aloittivat reissun kalaruuat

Perinteinen siikasoppa

Reissussa graavattiin niin siikaa kuin harjusta. Kuvassa siikaa.

1 hakui, 1 ahven ja neljä siikaa paistettuna sipulin ja mausteiden kanssa.

Keväisiä haukipullia

Käytiin toukokuun lopulla Ala-Koitajoella pyytämässä haukea tutkimustarkoituksiin kalastusseuramme kanssa. Siitä juttu  seuran blogissa:

http://lesnannaputtajat.blogspot.fi/2015/05/ala-koitajoella-haukitalkoissa.html

Haukia tuli kotiin tuomisiksi fileenä kolmisen kiloa. Pienet maistiaiset piti paistaa fileestä heti illalla suurimpaan nälkään. Suurimman osan fileistä jauhoin myöhempää käyttöä varten. Jauhamisen tein lihamyllyllä kertaalleen. Kerran jauhettu massa sopii hyvin kalapulliin ja kastikkeisiin. Esim terriinit vaativat hienomman massan, jolloin kala on hyvä jauhaa kahteen kertaan.

Jauheliha on parasta pakata käyttökerran kokoisiin vakuumi pusseihin. Taputella ohueksi levyksi, jolloin se vie vähän tilaa, jäätyy nopeasti ja myös sulatus ennen käyttöä on nopeaa. Säilyvyys pyyntituoreesta hauesta tehdystä jauhelihasta on vakuumipussissa jopa vuosi. Edellytyksenä hyvälle säilyvyydelle on,  että ilma ei pääse pussiin ja että pakastaminen on tehty nopeasti ( riittävän kylmä -25 C ja ohuet paketit).

 Jauheliha tulossa myllystä.

 

 

Pakkaaminen vakuumiin. Kannattaa taputella vakumoitu jauheliha ohuiksi levyiksi.

Ensimmäiset haukipullat piti tehdä välittömästi. Turhaan sitä kaikkea on pakastaa kun syödäkin pitää melkein joka päivä.  Massan ohje löytyy jostain aikaisemmasta blogistani vuodelta 2014 (ohjeessa pullat currykastikkeessa). Nyt laitoin hauen kaveriksi keväisiä makuja, eli korvasienimuhennosta, jossa makuna kevätsipulia ja nokkosta, kasvislisukkeena avomaankurkkuja ja porkkanaa etikkaliemessä kiehautettuna ja koristeena ketunleipää sekä pihlajan versoja.

Pilkkikaudelle jatkoa vappuviikolla

Jäät olivat lähteneet viikon sisällä Pyhäselästä, päivämäärä oli 29.4.2015. Taivaalta tuli kuitenkin vaakatasossa uutta lunta ja minä olin veneenlaskussa. Vene oli saatava vesille, vaikka mielessä olikin pilkkihommat. Seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata auton keula kohti Inaria.

Seuraavana päivänä töiden jälkeen lähdimme perheen kanssa viettämään vappuaattoa autoon. Matkaa Joensuusta lapin pilkkipaikoille on reilut 800 km, joten ihan työpäivän päälle sinne ei ehdi ajaa. Ensimmäiseksi yöksi ehdimme Kuusamoon, jossa kelit olivat huomattavasti talvisemmat. Lunta oli metsässä vielä hyvät kinokset ja jäätä, pitihän se käydä koekairaamassa, vielä ainakin 60 cm.

Tästä jatkoimme matkaa kohti pohjoista, jonne saavuimme sitten vappupäivänä. tavoitteena viikonaikana oli pilkkiä ainakin harjusta, mutta tällä kertaa kohdelaji jäi saamatta. Pilkkikohteina viikonaikana olivat Ukonjärvi (ei saalista), Rautujärvi, Tuulisjärvi, Rahajärvi, Naruskajärvi sekä muutama muukin pienempi järvi. Kohteet olivat maisemiltaan todella upeat ja vaikka saalis olikin vähäistä, viihtyi lämpimillä ja usein aurinkoisillakin kevät jäillä mitä mainioimmin. Maisemia tuli ihailtua niin jään päältä kuin jään altakin.

Saalis oli tosiaan vaatimaton. Jos tällä reissulla olisin laskenut kalan kilohintaa niin kuin kesällä samalle alueelle suuntautuneessa reissussani (aiempi blogi kesältä), olisi kalan kilohinta noussut tähtitieteellisiin summiin. Mutta sanotaan taas, että hintansa arvoista silti. Saalis koko viikolta oli parikymmentä mutua, pari ahventa, yksi rautu ja kaksi taimenta. Kalaruokia tällä reissulla ei nautittu, sensijaan tehtiin nälissämme  tuttavuutta Ivalolaiseen grilli-pizzeriaan....

Tunnelmia jään alalta.

 Melkoinen möllykkä. Ei varmasti taas kaukana suomen ennätyksestä. Mutta mittaamatta jäi.

 Ukonjärven luotoja. Viikonaikana tuli pilkittyä pääasiassa ihan matalasta, mutta siimanpäähän harjusta ei löytynyt. Kesällä sitten.

 Tuulisjärvi on suosittu raudun pilkkimispaikka. Mutta minun pilkit ei olleet rautujen suosiossa.

 Pieni rautu sentään.

Pari taimenta tuli peräkkäisiltä avannoilta puolen metrin vedestä viimeisenä päivänä. Täältä olisi voinut löytyä muutakin kalaa. Lämpötila jäällä oli +8 C ja jään päällä vetistä lumisohjoa. Ehkä harjus odotti vielä kirkkaita jäitä, joita tällä järvellä ei ollut? Molemmat taimenet pääsivät kuvaamisen jälkeen takaisin uimaan.

Särkiä pilkimässä

Pääsiäisen aikaan tuli piipahdettua Onkamolla. Avannot oli kaverin toimesta mäskätty vuorokautta aikaisemmin ja särjet olivatkin löytäneet paikalle hyvin. Yhdellä avannolla parin tunnin istuminen toi saaliiksi reilun sankollisen, noin 10 kg särkeä, muutaman ahvenen ja pasurin. Enempää ei ollut astioita mukana, joten tämän särkisaaliin kanssa oli lähdettävä perkuuhommiin.

Mukaan saaliille varatut astiat kun alkavat olla täynnä, jäältä joutaa hyvin pois. Joskus on tullut lähdettyä pois jo ennen astioiden täyttymistä.

Suurimman osan särjistä vedin seläkkeiksi. Parikymmentä kappaletta laitoin kuivamaan kevät tuuleen. Kalojen kuivaamista meillä harrastetaan hyvin vähän, vaikka kapakala  on niitä perinteisimpiä säilöntämenetelmiä mitä meillä on käytetty. Etenkin haukea, mutta särkikaloja on kuivattu juuri kevään aikaan, jolloin kalaa saa monesti parhaiten ja jolloin sää olosuhteet ovat kuivaamiselle otollisimmat. Viileä, aurinkoinen ja tulinen sää ovat parhaita, jolloin kala säilyy hyvin ja kuivaa nopeasti. Kevään viileydessä suolaaminenkaan ei ole niin tärkeää, kun taas kesällä kuivatessa kala on suolattava melko tönköksi säilyvyyden varmistamiseksi.

Kuivausaika riippuu säästä, lämpötilasta, ilmankosteudesta, tuulesta jne. Hyvissä olosuhteissa kokonaiset särjet, joilta tietenkin suomut, suolet ja kidukset poistettu, kuivavat jo 2 viikossa, mutta toisinaan niitä saa kuivata kuukauden päivät. Kuivakalaa voi sitten syödä sellaisenaan, valmistaa lipeäkalaa (jota täytyy vielä itse tehtynä kokeilla), tai valmistaa vaikka kuivakalakeittoa. Meillä kuivakalan käyttö tosiaan vähäistä, mutta esimerkiksi Norjassa tämä perinne elää edelleen voimakkaana. Siellä kuivakalaa saa ostettua mukaan jopa huoltoasemilta.

Kalat kuivumassa rannalla. Kuvan paikassa kalat olivat vain hetken. Ne on syytä siirtää paikkaan, jossa linnut eivät pääse niihin käsiksi. Myöhemmin keväällä ja kesällä ne on syytä suojata myös kärpäsiltä.

Osasta seläkkeitä tein puolisäilykkeitä jo juhannusta silmälläpitäen Ja pienen määrän tein maustekalaksi. Maustekalan säilyvyys perustuu puhtaasti suolapitoisuuteen, joten tuote tosiaankin toimii lähinnä mausteena. Käytetään kuten kaikkien tuntemaa "anjovis" filettä, joka yleensä ei ole varsinaisesti anjovista sanan varsinaisessa merkityksessä....mutta mausteena muiden ruokien seassa, kiusauksissa jne jne.

 Seläkkeiden ja mausteseoksen  sekoitus.

 Muutaman muutin päästä mausteseoksen lisäämisestä seläkkeistä irronnut neste peittää seläkkeet. Astia peitetään kannella ja annetaan kalojen maustua jääkaapissa viikonverran. Kalat voi säilöä samassa astiassakin, mutta itse tykkään laittaa ne pienempään astiaan. Näin purkit ovat sopivampia käyttökooltaan ja tuote ei pääse kuivamaan.

Maustekalat pieniin purkkeihin pakattuna. Yleensä kaloista itsestään irronnut liemi riittää peittämään kalat. Lientä oltava niin paljon että kala jää liemen alle. Myös liemi tulee käyttää ruuan laitossa hyväksi.

Alla  ohje maustekala mausteseokselle. Jatkossa sitten lisää ohjeita ja käyttöyhteyksiä niin kuivatulle kalalle kuin maustekalallekin.

Mausteseos maustekalalle

800 g kalaa

100 g suola

100 g sokeri

1 g muskotti

2 g maustep

1 g mustap

1 g neilikka

1 g kaneli

1 g inkivääri

2 g laakeri

Ainekset sekoitellaan ja lisätään kalan päälle. Sekoitellaan huolella. Kun neste peittää fileet, nostetaan kylmään maustumaan viikoksi. Tämän jälkeen purkitus.
Tuotteen suolapitoisuus on 10 %. Runsas sokerin määrä pitää rakenteen pehmeämpänä.


Mausteiden punnitsemiseen on hyvä käyttää tarkkaa vaakaa. Tällaisia tarkkuusvaakoja saa parilla kympillä joistakin kalastustarvikeliikkeistä. Vaa'alla on käyttöä myös pienten kalojen mittaamisessa, jos onkii esim nuljuja, simppuja, piikkejä tai mutuja.

Jauhelihakeitto

Hauen jauheliha on monikäyttöistä. Sitä voi käyttää moneen ruokaan ottamalla vaikka vinkkiä arkisista tavallisista jauheliharuuista. Yrteillä maustettu tomaattinen jauhelihakeitto.

YRTTINEN JAUHELIHAKEITTO (KALA)

500 g hauen jauhelihaa

2 sipulia

1 valkosipuli

200 g porkkanaa

50g selleri

50g palsteri

200 g fenkoli

persilja, basilika, timjami

800g kalaliemi

200g tomaattipyre

paprikajauhe

pastaa

Reilusti kasviksia että keittoon saadaan kunnolla makuja. Suikaloidaan kasvikset ja freesataan.

Paistetaan jauheliha paistin pannulla ja yhdistetään kasvisten kanssa kattilassa.

Lisätään itse tehty kalaliemi, tomaattipyre, paprikajauhe, kiehautetaan.

Lisätään pasta ja keitetään nippanappa kypsäksi.

Lopuksi päälle reilusti tuoreita yrttejä.

 

Särjen käsittelyä elävänä kuvana

 Aurinkoisia ja lämpimiä  kevätpäiviä oli ollut paljon jo maaliskuussa, mutta pilkillä ei ole päässyt käymään riittävästi. Tai, mikä on riittävästi, voiko ahne ihminen koskaan olla tyytyväinen. Joka tapauksessa jäällä oli tullut liikuttua, mutta saaliissa ei ollut kehumista.

 

Onneksi on kuitenkin kavereita, joilta sekin homma luonnistuu. Pidettiin seuran (Lesnan Naputtajat) pilkkikisat maaliskuun alkupuolella Rääkkylässä. Sää oli yksi elämäni upeimmista pilkkikeleistä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli ei värähtänytkään ja jää oli lumeton, liukas, mutta helppo liikkua. Kalojakin minulle tuli niin niukasti, että alkuun luulin säästyväni kotona kalojen käsittelyn vaivalta.  Toiset kisaajat saivat kuitenkin ihan kelposaaliita ja punnituksen jälkeen sain kotiin viemisiksi kaikki särjet mitä saaliiksi oli koko porukalla tullut. Näin pystyn vakuuttamaan kotonakin, että olen ihan oikeasti ollut pilkillä....

 

 

 

 

 

 

Puolitoista viikkoa oli lämmintä ja auringon paistetta maaliskuussa 2015. Onneksi sitten tuli vielä takatalvi, että saadaan jatkoa pilkkikaudelle.

Eli, särjistä evästä. Aiemmassa jutussa täällä blogissa onkin jo tarkemmat ohjeet (blogi: särkisalaatteja ja marinadeja), päätin kuvata kokeilumielessä käsittelystä ja marinoinnista videon. Aiemmin oli kysytty mateenkäsittely videon perään, mutta koska matikoita ei ole tullut niin ensimmäiseksi käsittelyvideoksi täytyy nyt tyytyä tähän:

Lisäksi tunnelmia pilkkiretkistä koiran kanssa:

Alkukauden pilkkireissuja, soppaa ja burgereita

Niinhän siinä kesänjälkeen kävi, ettei puhtia  blogin kirjoitteluun löytynyt. Arki oli vienyt ajan, vapaa-ajat tuli sitten oltua vesillä tai metsässä. Kotona ollessa ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, ehkäpä töissä näpyttelyssä on saanut tarpeekseen.  Mutta matkaan on tarttunut joitakin valokuvia ja muistoja, joten ehtiihän nuo näin jälkikäteenkin tänne lisäillä.

Talvi tuntui tulevan aikaisin. Jo lokakuun puolella alkoi pakastaa niin, että veneet oli nostettava rannalle. Lokakuun 25. päivä pääsin ensimmäistä kertaa pilkille. Näin aikaisin talvi ei ole tullutkaan vuosiin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen ja nämä jäät vielä lähtivät pois. Lopulliset pilkkijäät tämäntalven osalle pohjois-karjalaan saatiin vasta joulukuussa.

Ekalla pilkkireissulla kävimme kokeilemassa paria lampea Enon ja Kontiolahden rajamailla. Jäälle oli vaan päästävä pitkän tauon jälkeen, eikä jää enää heikkoa ollut. Reilu 10 cm kovaa teräsjäätä molemmilla lammilla. Pikkuahventa tuli joitakin kappaleita, mutta ennenkaikkea raitista ilmaa ja terapiaa sielulle. Ensimmäisen pilkkiviikonlopun jälkeen kelit lämpenivät ja muuttuivat sateisiksi. Vettä tuli taivaan täydeltä ja jäät lähtivät. Marraskuussa ei sitten pilkille päässytkään.

KAINUUSEEN ETSIMÄÄN PAREMPIA JÄITÄ
Joulukuun alussakin jäät olivat vielä niin heikot, että suuntasimme Kainuuseen viikonlopun viettoon. Sotkamossa, Vuokatin kupeessa olevalla Nuasjärvelle menimme jo toisena talvena peräkkäin, kun jäätilanne on kotikonnuilla niin huono. Kainuussakin talvi oli myöhässä, mutta jäätä kuitenkin reilut 10 cm.

Nuasjärvi kuuluu Oulujoen vesistöön. Käytännössä samaan järveen kuuluu muitakin järviä Sotkamon ympäristöstä, joiden välissä on virtaavia salmia. Alaspäin mennessä Nuasjärvi ja Rehja yhdistyvät jossain kohtaa ja näin sama vesistö yltää Sotkamosta Kajaaniin saakka. Kajaanin kohdalta järvet ovat ennen purkautuneet komeina koskina Kajaanijokeen, jonka kautta Oulujärveen ja siitä edelleen Oulujokea pitkin Pohjanlahteen. Tietenkin nämäkin kosket on valjastettu sähköntuotantoon. Patoamisesta huolimatta Kajaanin joessa lisääntyy edelleen taimen pienissä määrin.

Minä olin tullut kuitenkin  Nuasjärvelle tavoittelemaan pilkilläni lähinnä ahvenia. Alkutalvi ja ohut jää on pitänyt kalastusalueeni aina Nuasjrvellä hyvin rajallisina. Siitä tietää, että jäät eivät ole vielä kovin vahvat, kun mistään ei saa ostettua pilkkitoukkia. Niin kävi viimevuonna, kun täällä kävin ja sama virsi oli tälläkin kertaa. Mutta sitä varten on tasapainopilkit, joita itse pitäisi muutoinkin käyttää enemmän, kalojen keskikoko on niillä sen verran suurempi.

Vuosi sitten täällä kalastellessa jäällä oli vettä nilkkoihin asti. Tasuria heilutellessa tuli saaliiksi ihan kelpokokoisia ahvenia. Muistan hyvin, kun rantaanpäin kävellessä avannonlaidalta karanneita ahvenia uiskenteli jäänpäällä, enkä saanut niitä kiinni. Rannalle päästyäni varikset jatkoivat sitä ahventen saalistamista. Ja varisten tapaan saimme mekin illalla  nauttia ahvenateriaa.

Tällä kertaa ei vettä ollut jäällä, mutta keli oli melkoisen kostea. Tuuli oli kova ja taivaalta tuli vettä. Jostain syystä sinne pilkille vaan oli päästävä.. Kairailin muutaman reijän samoille paikkeille kuin vuosi sitten ja sain saaliiksi muutaman ahvenen ja pikku hauen. Soppakalat kuitenkin.

Nuasjärven saalista. Saa nähdä tulemmeko tänne vielä tulevinakin vuosina. Hieno järvi, johon olisi hienoa tutustua paremmin. Vuokatin suunnasta, Talvivaarasta, on kuitenkin suunnitteilla vetää tämän talven aikana jätevesiputki Nuasjärveen.  Asiantuntijat ovat vakuuttaneet, ettei siitä ole merkittävää ympäristöhaittaa, mutta tähän asti Talvivaaraan liittyvät vakuuttelut eivät ole pitäneet paikkaansa. Tuskin tämäkään. Purkuputken läpi kulkisi jätevettä vuodessa 7,5, miljoonaa kuutiota ja erilaisia suoloja 30 000 kg. Eri kivennäisaine luettelot ym ovat pitkät. Eikähän niistä tavallinen pilkkiukko paljoa ymmärrä, muuta kuin sen, että jos saan pilkkipaikkani valita, niin en sieltä ruokakalojani pyydä, minne moiset paskat lasketaan. Miten jätevedet tämän uhkan toteutuessaan vaikuttavat järven kalastoon ja muuhun eliöstöön?  Kuinka käy matkailun? Menettääkö mökkiläiset tonttiensa arvon? Tuhoutuuko alempana olevat viimeisetkin taimenkannat Kajaaninjoesta ? Millaiset on vaikutukset Oulujärvessä? Tai Oulujoessa, josta Ouluun tulee juomavesi....ravintoketjun päässä on ihminen, sairastuuko ihmiset? Se jää nähtäväksi. Mutta surulliseksi se vetää, miten tässä maassa pidetään huolta suurimmasta kansallisomaisuudestamme, puhtaasta luonnosta.


JOULUKUUN LOPUSSA KUUSAMOSSA


Joulun viettoon menimme perheen kanssa Kuusamoon. Mökkeilimme Oivanki-järven rannalla, johon myös pilkkiminen helpon tavoitettavuuden vuoksi keskittyi. Tarkoitus oli käydä muillakin pienvesillä, vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon. Moneen paikkaan ei vaan päässyt aivan lähelle autolla ja lumessa muutaman, parinkaan kilometrin kahlaaminen ei innostanut. Minä tollo kun olin jättänyt eräsukset kotiin.  Lisäksi joulun aikaan vuorokausi on niin lyhyt, ettei siirtymiin olisi ollut aikaa kuin pimeässä.

Kuusamossa oli talven kovimmat pakkaset. Kokoajan mittari pysyi -20 C paremmalla  eli kylmemmällä puolella. Kova pakkanen tekee kuitenkin maisemista poikkeuksellisen kauniin ja siksi kovat pakkaskelit ovat mitä parhaimpia ulkoilukelejä. Kylmä on kuitenkin vain pukeutumiskysymys. Kovaa rehkimistä ja hengästymistä kovassa pakkasessa ei kannata harrastaa, mutta kevyt liikkuminen ja pilkkiminen onnistuu mitä parhaiten. Kokemus on aina parempi, jos kaloja ei tule kovin paljoa, etteivät sormet palellu, kun  käsissä voi pitää kokoajan lapasia. Tässä minä olen kehittynyt aika hyväksi, eivätkä kalat yleensä liiemmin kiusaa minua.

Välillä pakkanen painui aikana -34 C asteeseen asti, jolloin mökistä oli hyvä tehdä lyhyitä pilkki-iskuja järvelle ja ulkoilu reissuja Riisitunturiin. Koira nautti myös pilkkimisestä, eikä sitäkään näyttänyt pakkanen haittaavan.


Kalaa ei suuria määriä tullut, päästiin kuitenkin kalasopan makuun.

Jouluaattoaamu Oivangissa

 Ylä ja alapuolella kuvia Posion puolelta Riisitunturista

Oivanki

PILKKIKOHTEINA KOTIALUEEN PIENVEDET

Kotona taas vuoden vaihteen tieoilla. Pakkasta riitti täälläkin. Kiertelin koiran kanssa lähialueen pienvesiä, pikkujärviä ja lampia. Monesti reissut menivät enempi ulkoiluksi, hiihtelyksi ja koiran ulkoiluttamiseksi. Mutta sitä kalastus monesti on, luonnossa olemisesta nauttimista, saalis on sivuseikka. Joillakin reissuilla tein vain pari avantoa, muuten hiihtelin, tein tulet, valmistin sopat nuotiolla. En tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta siitä vaan nauttii.

Hautajärven nuotiopaikalla kalasopan keitossa. 

 

Joillakin reissuilla löytyi pikkuahvenia, joita useimmin näissä pikkulammissa on monesti hyvinkin runsaasti. Mutta löytyipä paikkoja, joissa oli sitä vähän karkeampaakin ahventa.

 

Pilkkikaveri. Käytiin sitä Pyhäselälläkin.

BURGERIA JA FILETTÄ


Tänäkin talvena olen kuumentanut useat keitot tulilla maastossa. Tosiaankin vain kuumentanut, sillä talvikelissä keitto on syytä valmistella mahdollisimman valmiiksi jo kotona. Pakkasessa ei ole mielekästä alkaa valmistaman ruokaa ja tuotteiden jäätyminen voi myös pilata raaka-aineita. Kalan käsittely pakkasessa ei ole yhtä miellyttävä kokemus, kuin perkaminen lämpissä kotikeittiössä. Siksi tuon myös saaliini aina kotiin käsiteltäväksi ja valmistelen eväsruuat aiemmin pyytämistäni, yleensä pakastetuista kaloista. Tänä talvena ei ole jostain syystä tullut näitä keittoeväitä kuvattua. Lieneekö ollut niin kova nälkä, että kuvaaminen on unohtunut.....

Joskus kun tarmon puuska iskee, kannattaa pienetkin ahvenet vetää fileiksi. Hidasta ja työlästä hommaa, mutta kyllä palkitsee. Fileet voi sitten vaikkapa hiillosta tai paistaa. Kypsyvät nopeasti ja maistuvat niiin hyvälle.

 Jollakin reissulla satuin saamaan muutaman vähän paremman kokoisen ahvenen, mutta niiden lisäksi oli fileerattava pienetkin ahvenet, että ruokaa sai riittävästi. Maustaminen, ruosjauhoissa leivitys ja voissa paistaminen. Lisukkeeksi paistettua suppilovahveroa ja porkkana-sitruunapyreetä.

 

Jostain syystä tää kuva ei asetu oikeinpäin :)

HAUKIBURGERI


Hauki on murekekalana mitä parhain. Alla olevaan burgeriin pihvimassa on tehty seuraavasti:
noin 400 g haukifilettä
1 muna
1 g porkkanapyrettä (soseutettua porkkanaa, jäi edelliseltä päivältä lisukkeesta)
Tilliä
2 tl maissijauhoa
mustapippuria, suolaa
-jauha hauki kahteen kertaan. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi
- porkkana antaa massalle kivaa väriä. Tuossa porkkanamassassa oli vielä sitruunaa
- tuoreesta hauesta tehtäessä tärkkelyslisäystä ei tarvita. Pakastekalasta se ottaa nestettä kiinni.
- paistamiseen voita

Paahda ruisleivät ja kasaa hampurilainen haluamillasi täytteillä. Tässä  oli kasviksia ja turkkilaista jugurttia,  jossa mausteita ja tuoretta sipulia.