Alkukauden pilkkireissuja, soppaa ja burgereita

Niinhän siinä kesänjälkeen kävi, ettei puhtia  blogin kirjoitteluun löytynyt. Arki oli vienyt ajan, vapaa-ajat tuli sitten oltua vesillä tai metsässä. Kotona ollessa ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, ehkäpä töissä näpyttelyssä on saanut tarpeekseen.  Mutta matkaan on tarttunut joitakin valokuvia ja muistoja, joten ehtiihän nuo näin jälkikäteenkin tänne lisäillä.

Talvi tuntui tulevan aikaisin. Jo lokakuun puolella alkoi pakastaa niin, että veneet oli nostettava rannalle. Lokakuun 25. päivä pääsin ensimmäistä kertaa pilkille. Näin aikaisin talvi ei ole tullutkaan vuosiin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen ja nämä jäät vielä lähtivät pois. Lopulliset pilkkijäät tämäntalven osalle pohjois-karjalaan saatiin vasta joulukuussa.

Ekalla pilkkireissulla kävimme kokeilemassa paria lampea Enon ja Kontiolahden rajamailla. Jäälle oli vaan päästävä pitkän tauon jälkeen, eikä jää enää heikkoa ollut. Reilu 10 cm kovaa teräsjäätä molemmilla lammilla. Pikkuahventa tuli joitakin kappaleita, mutta ennenkaikkea raitista ilmaa ja terapiaa sielulle. Ensimmäisen pilkkiviikonlopun jälkeen kelit lämpenivät ja muuttuivat sateisiksi. Vettä tuli taivaan täydeltä ja jäät lähtivät. Marraskuussa ei sitten pilkille päässytkään.

KAINUUSEEN ETSIMÄÄN PAREMPIA JÄITÄ
Joulukuun alussakin jäät olivat vielä niin heikot, että suuntasimme Kainuuseen viikonlopun viettoon. Sotkamossa, Vuokatin kupeessa olevalla Nuasjärvelle menimme jo toisena talvena peräkkäin, kun jäätilanne on kotikonnuilla niin huono. Kainuussakin talvi oli myöhässä, mutta jäätä kuitenkin reilut 10 cm.

Nuasjärvi kuuluu Oulujoen vesistöön. Käytännössä samaan järveen kuuluu muitakin järviä Sotkamon ympäristöstä, joiden välissä on virtaavia salmia. Alaspäin mennessä Nuasjärvi ja Rehja yhdistyvät jossain kohtaa ja näin sama vesistö yltää Sotkamosta Kajaaniin saakka. Kajaanin kohdalta järvet ovat ennen purkautuneet komeina koskina Kajaanijokeen, jonka kautta Oulujärveen ja siitä edelleen Oulujokea pitkin Pohjanlahteen. Tietenkin nämäkin kosket on valjastettu sähköntuotantoon. Patoamisesta huolimatta Kajaanin joessa lisääntyy edelleen taimen pienissä määrin.

Minä olin tullut kuitenkin  Nuasjärvelle tavoittelemaan pilkilläni lähinnä ahvenia. Alkutalvi ja ohut jää on pitänyt kalastusalueeni aina Nuasjrvellä hyvin rajallisina. Siitä tietää, että jäät eivät ole vielä kovin vahvat, kun mistään ei saa ostettua pilkkitoukkia. Niin kävi viimevuonna, kun täällä kävin ja sama virsi oli tälläkin kertaa. Mutta sitä varten on tasapainopilkit, joita itse pitäisi muutoinkin käyttää enemmän, kalojen keskikoko on niillä sen verran suurempi.

Vuosi sitten täällä kalastellessa jäällä oli vettä nilkkoihin asti. Tasuria heilutellessa tuli saaliiksi ihan kelpokokoisia ahvenia. Muistan hyvin, kun rantaanpäin kävellessä avannonlaidalta karanneita ahvenia uiskenteli jäänpäällä, enkä saanut niitä kiinni. Rannalle päästyäni varikset jatkoivat sitä ahventen saalistamista. Ja varisten tapaan saimme mekin illalla  nauttia ahvenateriaa.

Tällä kertaa ei vettä ollut jäällä, mutta keli oli melkoisen kostea. Tuuli oli kova ja taivaalta tuli vettä. Jostain syystä sinne pilkille vaan oli päästävä.. Kairailin muutaman reijän samoille paikkeille kuin vuosi sitten ja sain saaliiksi muutaman ahvenen ja pikku hauen. Soppakalat kuitenkin.

Nuasjärven saalista. Saa nähdä tulemmeko tänne vielä tulevinakin vuosina. Hieno järvi, johon olisi hienoa tutustua paremmin. Vuokatin suunnasta, Talvivaarasta, on kuitenkin suunnitteilla vetää tämän talven aikana jätevesiputki Nuasjärveen.  Asiantuntijat ovat vakuuttaneet, ettei siitä ole merkittävää ympäristöhaittaa, mutta tähän asti Talvivaaraan liittyvät vakuuttelut eivät ole pitäneet paikkaansa. Tuskin tämäkään. Purkuputken läpi kulkisi jätevettä vuodessa 7,5, miljoonaa kuutiota ja erilaisia suoloja 30 000 kg. Eri kivennäisaine luettelot ym ovat pitkät. Eikähän niistä tavallinen pilkkiukko paljoa ymmärrä, muuta kuin sen, että jos saan pilkkipaikkani valita, niin en sieltä ruokakalojani pyydä, minne moiset paskat lasketaan. Miten jätevedet tämän uhkan toteutuessaan vaikuttavat järven kalastoon ja muuhun eliöstöön?  Kuinka käy matkailun? Menettääkö mökkiläiset tonttiensa arvon? Tuhoutuuko alempana olevat viimeisetkin taimenkannat Kajaaninjoesta ? Millaiset on vaikutukset Oulujärvessä? Tai Oulujoessa, josta Ouluun tulee juomavesi....ravintoketjun päässä on ihminen, sairastuuko ihmiset? Se jää nähtäväksi. Mutta surulliseksi se vetää, miten tässä maassa pidetään huolta suurimmasta kansallisomaisuudestamme, puhtaasta luonnosta.


JOULUKUUN LOPUSSA KUUSAMOSSA


Joulun viettoon menimme perheen kanssa Kuusamoon. Mökkeilimme Oivanki-järven rannalla, johon myös pilkkiminen helpon tavoitettavuuden vuoksi keskittyi. Tarkoitus oli käydä muillakin pienvesillä, vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon. Moneen paikkaan ei vaan päässyt aivan lähelle autolla ja lumessa muutaman, parinkaan kilometrin kahlaaminen ei innostanut. Minä tollo kun olin jättänyt eräsukset kotiin.  Lisäksi joulun aikaan vuorokausi on niin lyhyt, ettei siirtymiin olisi ollut aikaa kuin pimeässä.

Kuusamossa oli talven kovimmat pakkaset. Kokoajan mittari pysyi -20 C paremmalla  eli kylmemmällä puolella. Kova pakkanen tekee kuitenkin maisemista poikkeuksellisen kauniin ja siksi kovat pakkaskelit ovat mitä parhaimpia ulkoilukelejä. Kylmä on kuitenkin vain pukeutumiskysymys. Kovaa rehkimistä ja hengästymistä kovassa pakkasessa ei kannata harrastaa, mutta kevyt liikkuminen ja pilkkiminen onnistuu mitä parhaiten. Kokemus on aina parempi, jos kaloja ei tule kovin paljoa, etteivät sormet palellu, kun  käsissä voi pitää kokoajan lapasia. Tässä minä olen kehittynyt aika hyväksi, eivätkä kalat yleensä liiemmin kiusaa minua.

Välillä pakkanen painui aikana -34 C asteeseen asti, jolloin mökistä oli hyvä tehdä lyhyitä pilkki-iskuja järvelle ja ulkoilu reissuja Riisitunturiin. Koira nautti myös pilkkimisestä, eikä sitäkään näyttänyt pakkanen haittaavan.


Kalaa ei suuria määriä tullut, päästiin kuitenkin kalasopan makuun.

Jouluaattoaamu Oivangissa

 Ylä ja alapuolella kuvia Posion puolelta Riisitunturista

Oivanki

PILKKIKOHTEINA KOTIALUEEN PIENVEDET

Kotona taas vuoden vaihteen tieoilla. Pakkasta riitti täälläkin. Kiertelin koiran kanssa lähialueen pienvesiä, pikkujärviä ja lampia. Monesti reissut menivät enempi ulkoiluksi, hiihtelyksi ja koiran ulkoiluttamiseksi. Mutta sitä kalastus monesti on, luonnossa olemisesta nauttimista, saalis on sivuseikka. Joillakin reissuilla tein vain pari avantoa, muuten hiihtelin, tein tulet, valmistin sopat nuotiolla. En tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta siitä vaan nauttii.

Hautajärven nuotiopaikalla kalasopan keitossa. 

 

Joillakin reissuilla löytyi pikkuahvenia, joita useimmin näissä pikkulammissa on monesti hyvinkin runsaasti. Mutta löytyipä paikkoja, joissa oli sitä vähän karkeampaakin ahventa.

 

Pilkkikaveri. Käytiin sitä Pyhäselälläkin.

BURGERIA JA FILETTÄ


Tänäkin talvena olen kuumentanut useat keitot tulilla maastossa. Tosiaankin vain kuumentanut, sillä talvikelissä keitto on syytä valmistella mahdollisimman valmiiksi jo kotona. Pakkasessa ei ole mielekästä alkaa valmistaman ruokaa ja tuotteiden jäätyminen voi myös pilata raaka-aineita. Kalan käsittely pakkasessa ei ole yhtä miellyttävä kokemus, kuin perkaminen lämpissä kotikeittiössä. Siksi tuon myös saaliini aina kotiin käsiteltäväksi ja valmistelen eväsruuat aiemmin pyytämistäni, yleensä pakastetuista kaloista. Tänä talvena ei ole jostain syystä tullut näitä keittoeväitä kuvattua. Lieneekö ollut niin kova nälkä, että kuvaaminen on unohtunut.....

Joskus kun tarmon puuska iskee, kannattaa pienetkin ahvenet vetää fileiksi. Hidasta ja työlästä hommaa, mutta kyllä palkitsee. Fileet voi sitten vaikkapa hiillosta tai paistaa. Kypsyvät nopeasti ja maistuvat niiin hyvälle.

 Jollakin reissulla satuin saamaan muutaman vähän paremman kokoisen ahvenen, mutta niiden lisäksi oli fileerattava pienetkin ahvenet, että ruokaa sai riittävästi. Maustaminen, ruosjauhoissa leivitys ja voissa paistaminen. Lisukkeeksi paistettua suppilovahveroa ja porkkana-sitruunapyreetä.

 

Jostain syystä tää kuva ei asetu oikeinpäin :)

HAUKIBURGERI


Hauki on murekekalana mitä parhain. Alla olevaan burgeriin pihvimassa on tehty seuraavasti:
noin 400 g haukifilettä
1 muna
1 g porkkanapyrettä (soseutettua porkkanaa, jäi edelliseltä päivältä lisukkeesta)
Tilliä
2 tl maissijauhoa
mustapippuria, suolaa
-jauha hauki kahteen kertaan. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi
- porkkana antaa massalle kivaa väriä. Tuossa porkkanamassassa oli vielä sitruunaa
- tuoreesta hauesta tehtäessä tärkkelyslisäystä ei tarvita. Pakastekalasta se ottaa nestettä kiinni.
- paistamiseen voita

Paahda ruisleivät ja kasaa hampurilainen haluamillasi täytteillä. Tässä  oli kasviksia ja turkkilaista jugurttia,  jossa mausteita ja tuoretta sipulia.