Tekstit
Lähdettiin taas viettämään juhannusta Kolin seudulle. Lähtötohinassa
unohdimme käydä Joensuussa onkimato
ostoksilla. Voisi hyvin kuvitella, että mitäpä tuosta, kyllähän maalta matoja
löytyy. Mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista. Eilen illalla vielä
kaivettiin maata lähialueilta, saaliina yksi onkimato. Sillä ei vielä pitkälle
pötkitä, kun haaveissa olisi päästä narraamaan pohja-ongella ahvenia karikoiden
laitamilta.
Tämä ongelma ei todellakaan ole uusi. Useana kesänä on
kylällä kierrelty kyselemässä, mistä matoja mahdollisesti voisi ostaa. Elävästi
mieleeni tulee noin viiden vuoden takainen tapahtuma, kun meidät ohjattiin
matojen perässä erään maatalon pihaan, jonka pellolta kuulemma matoja voi käydä
kaivamassa. Talon isäntä antoi meille lapion ja opasti hyvälle matopaikalle
heinäpeltonsa laitaan, josta aloitimme kaivamisen. Sää oli helteinen, maa kuiva
ja olo juhannuksen jälkeen väsynyt. EI mikään optimitilanne madonkaivuuhommiin
siis. Noin puolituntia rehkittyämme alkoi tuntua, ettei se onginta olekaan hyvä
idea. Yhtään matoa ei ollut löytynyt ja niinpä
koitin hiestä märkänä palauttaa lapion huomaamattomasti takaisin talon seinustalle. Mutta kuinkas
kävikään, talon kulmalla isäntä tuli vastaan ja kysyi heti, että ”löytyikös
matoja”. Tilanteen kerrottuani isäntä päätti lähteä avuksi ja tokaisi vielä
että ”kyllä me matoja löydetään”.
Niinpä isäntä käynnisti traktorin, johon oli kiinnitettynä kaivuri ja ajoi ”hyvälle” matopaikalleen.
Alkoi pellon kääntäminen kaivurilla. Isäntä nosti pellosta isoja
savi-multalohkareita, joita minun sitten helteessä piti hajottaa pienemmäksi
lapiolta. Tilanne oli saanut aivan liian isot mittasuhteet. Tuntui että madon
kaivuun sijasta olin joutunut peltotöihin.
Jonkin aikaa peltoa käännettyämme se viimein löytyi. Yhden
multakokkareen sisältä löytyi mato ja isäntä sammutti voitonriemuisena
traktorinsa. Kiittelin, että eiköhän me tällä pärjätä. Matomäärä ei ollut
lähellekään sitä mitä olisin alkutilanteessa toivonut, mutta nyt näyttelin
tyytyväistä ja olin lähtevinäni ongelle. Todellisuudessa mieli halasi jo saunan
lämmitykseen…
Tuon tapahtuman jälkeen olen kysellyt joka vuosi Kolin kaupoista
onkimatoja, mutta ei. Matokauppa ei näytä täällä kiinnostavan. Jotain
kuusenkerkkäsiirappia on kyllä useammassakin turistipisteessä myynnissä, mutta
ei matoja. Kuusenkerkkäsiirappi on varmasti hyvää ja se sopii hyvin Kolin valikoimiin, mutta uskallan väittää, että niin tekisivät onkimadotkin.
Mietitäänpä vaikka kuinka monesti olen elämäni aikana
ostanut tuota hyvää kuusenkerkkäsiirappia? Tasan kaksi kertaa. Luulen, että se
on yli keskivertosuomalaisen. Kuinka monesti ostan matoja? Noin 5-10 purkkia
vuodessa. En koe olevani matojen suurkuluttaja, toiset kalamiehet varmasti
ostaa niitä monin kertaisesti, mutta varmasti on paljon myös niitä jotka eivät
osta niitä ollenkaan. Voisi kuitenkin leikitellä ajatuksella, että kalastavista
suomalaisista jokainen harrastaja ostaisi 2 purkkia matoja / vuosi. Suomessa
kalastuksen harrastuksekseen on ilmoittanut 1,6 miljoonaa henkilöä (Luken
tilasto 2015). Matopurkin hinta kokemukseni mukaan on keskimäärin 5 euroa, eli
tällä laskuopilla kyseessä maansisäisesti on liikevaihdoltaan 16 miljoonan
euron bisnes.
Ja kuinka monen aloittelevan harrastajan uusi harrastus
tyssääkään juuri siihen, että mökkilomalla ollessa ei kyläkaupasta löydy
onkimatoja ja lähimmän matopaikan pellon kääntötyöt tappavat viimeisetkin
onkihalut. Eli kasvupotentiaalia harrastajamäärissä on kun tehdään aloittaminen
entistäkin helpommaksi.
Matoja suomalaisten lisäksi ostaisivat varmasti myös maahan
tulevat kalastusmatkailijat. Kalastusmatkailijoiden lisäksi niitä ostaisivat varmasti myös kymmenet
tuhannet muut maahan luonto- ja mökkilomalle tulevat. Ja mikäpä estäisi
lähtemästä matobisneksellä myös vientimarkkinoilla. Eli vain taivas on rajana
matokaupassa.
Iso osa tämän hetken matobisneksestä on ulkomaisissa
käsissä. Itsekin ostan usein mm hollantilaisia matoja. En tiedä onko tietotaito
ulkomailla matojen kasvatuksessa parempi kuin suomessa, mutta joka tapauksessa
arvostan matojen kasvattajia, ei ole sekään ihan yksinkertaista puuhaa. Tai
koitappa saada pellosta keräämäsi madot elämään purkissa kuukausia, yleensä ne
kuolevat jo muutamissa päivissä. Tuotekehittelyn tulos tämänkin, joka on varmaankin
keskittynyt matolajikkeisiin, pakkauksiin ja purkkiin laitettavaan ”multa
ainekseen”, jotka vaikuttavat matojen elinikään.
Kotimaisiakin madon kasvattajiakin on ja hyviä matoja heiltäkin
saanut. Näitä ei vaan ole monessa paikkaa saatavilla. Myös maakunnasta Kiteeltä
löytyy matojen kasvattaja, onnea ja menestystä sinne suuntaan!
Matokaupan markkina-asema suomessa pitäisi ottaa
suomalaisiin käsiin. Jos meillä siihen tietotaitoa on, niin miksipä maksetaan
onkimadoista ulkomaille? Tietenkin matojen säilyvyysominaisuudet tulee olla
samalla tasolla kuin ulkomaalaisilla, mutta myös muita markkinointitempauksia
tulee miettiä. Iso osa onkijoista kaivaa
edelleen matonsa, mutta uskon vahvasti, että madoissa on eroja, kuten
viineissä. Tämä vanha sanonta ( noin tunnin vanha tätä kirjoittaessani) pitää
varmasti paikkansa. Takuulla kalat syövät toisia matoja ennemmin kuin toisia. Markkinoinnissa
voisi hyödyntää vaikkapa; Kenen madoilla voitettiin mikäkin onkikisa? Millä
madoilla saatiin ennätyslahna ja kuinka nämä madot pelastivat lomaviikon Lapissa? Madoille tulee saada
meriittejä ja tarinat, silloin ne myyvät.
Mutta palataanpa Kolille. Kiinnostaako bisneksen teko? Tule
Kolille matoyrittäjäksi! Matopurkki maksaa Joensuussa yleensä sen 5 euroa.
Kolilla siihen voisi laittaa vielä Kolin lisää, koska tuskin kukaan lähtee
matoja Joensuusta asti hakemaan. En ole
varmasti ainut mökkiläinen, joka niitä onkimatoja kesän aikana täällä kaipailee.
Osa mökkiläisistä ei edes tiedä tarvitsevansa matoja, vaan se tulee kertoa
heille. Kun tarjontaa olisi, niin olisi
ostajiakin. Mökkejä Kolin alueella kuitenkin on satoja, kyllä tässä on
bisneksen paikka.
Matokauppa tulisi tehdä vielä niin näkyväksi, ettei niitä tarvitse joka kioskista käydä kyselemässä.
Tienvarteen isot mainokset, missä kerrotaan mistä matoja voi ostaa! Munkkikahvien sijaan
tien laidassa voisi olla isot mainoslakanat ” UNOHTUIKO ONKIMADOT, KURVAA
MATOKAUPOILLE”. Näin matoja kävisi
ostamassa moni mökille tulija, myös ne joilla ne ei ole edes päällimmäisenä
mielessä.
Madon myynnin yhteyteen kannattaisi tietysti varata myyntiin
myös onkivapoja ja muita välineitä. Matoja ja onkivehkeitä myymään tulisi
hommata asiansa osaavat konsulentit; naisten kukkaron nyörit aukeaa
parhaiten kun myymässä olisi joku atleettinen Mr Mato 2016 ja miesten päitä kääntämässä voisi olla Mato
Missi, jotka olemuksellaan saisivat madot myytyä kenelle tahansa. Samalla tietysti
kannattaisi kalastusvälineiden lisäksi myydä myös fileerausveitset,
perkuusakset, kylmälaukut, savustuspurut, savustimet, salaattitarpeet jne.
Bisneksellä olisi edellytyksiä kasvaa vaikka kuinka suureksi.
Ja kun homma saataisiin kunnolla käyntiin, voitaisiin
Kolilla pitää suomen ensimmäiset Matomarkkinat! Tapahtuma jossa onkimiehiä
tulisi pitkienkin matkojen takaa valitsemaan onkimatojaan ja tilaisuudessa matojen
kasvattajat voisivat tutustua toisiinsa ja verkostoitua. Tapahtumassa vertailtaisiin
eri kasvattajien matojen ominaisuuksia ja saavutuksia sekä valittaisiin maailman paras madonkasvattaja! Samoina päivinä voisi
Ukko-Kolilla pitää asiantuntujaluentoja, jossa maailman huippu matobiologit ja
muut asiantuntijat kertoisivat viimehetken tietojaan matotalouteen liittyen.
Hotellin aulassa pääsisi pelaamaan Worms peliä ja myös Nokian kännyköissä ollut
matopeli saisi aivan uutta nostetta. Tapahtuma voisi huipentua
rokkikonserttiin, jossa lavalle nousisi Mato Valtonen.
Kolin alueen työttömyysaste lähtisi laskuun ja pikkuhiljaa
koko suomi olisi nousussa. Matojen voimalla!
Nämä nyt haavekuvina, palataanpa tähän päivään ja
maanpinnalle. Totuus on, että matoja Kolilta ei taaskaan löytynyt. Tänään matoja S-marketilta kysyessäni sain
vastauksen, että ” Taunolla on matoja, mutta ei tiedetä missä Tauno on”. No se
ei paljon lohduta. Jos Taunolla on matoja, niin toivottavasti Tauno on mennyt
lääkäriin. Ja kun matokuuri on otettu niin ne petokalat kannattaa jatkossa kypsentää huolella…. Mitäkö söin tänään? Mitäpä
se sulle kuuluu, mutta en ainakaan ahventa.
 |
| Tämä kuva on lavastettu, eikä liity millään tavalla jutun tapahtumiin. |
Matti Pasanen
(kirjoittaja ei ole minkään sortin matoasiantuntija, joten
kirjoituksessa voi olla asiavirheitä)
