Hyvällä salakansyönnillä kaloja nostaa rannalle useita kymmeniä. Tämä onkin nykyään varsin suosittua, kun uistelijat käyttävät salakoita täkyraksien syötteinä. Salakat pakkaseen ja kesällä uistelukäyttöön. Mutta kylmän veden salakka on erinomainen ruokakala myös ihmiselle. Pienellä vaivannäöllä siitä saa muikkuakin maittavampaa ruokaa. Olen varma, että salakalle olisi kysyntää myös ravintoloissa, jos sitä vain olisi jostakin saatavilla. Ja hinta, se saisi olla moninkertainen erikoisuutensa vuoksi muikkuun verrattuna.
Me ongimme salakoita Pielisjoesta. Parin tunnin onginta antoi puoliämpärillistä reilun kymmenen sentin kalaa. Lisäksi ongin koukkukoolla 24 pieniä neulasalakoita. Niitäkin tuli jatkuvalla syötöllä, mutta silti onkiminen oli hidasta. 10 salakkaa ei paina vielä 10 grammaa....Halusin kuitenkin testata, soveltuisiko pikku salakka neulamuikun tapaan suolattavaksi. Jos näitä neulasalakoita haluaisi jalostaa enemmän, olisi niiden pyyntivälineenä varmasti lippo parempi, pikkusalakoita kun oli joessa ihan huttunaan..
Pikkusalakat siis suolasin 10% merisuolaan perkaamisen jälkeen. Hidasta hommaa. Isommat salakat suolasin, savustin, purkitin ja autoklaavasin öljyn kera. Vertailun vuoksi laitoin samaan autoklaavierään myös savumuikkuja öljyssä. Salakat olivat muikkuja selvästi maukkaampia, omasta ja myös sokkona maistatettujen mielestä.
Autoklaavissa valmistaminen antaa paljon mahdollisuuksia pikkukalojen jalostukseen. Purkissa saa särkikalojen ja ahventenkin ruodot pehmitettyä. Harvalla on kuitenkaan kotona hyvää painekeittolaitteistoa ja purkinsulkijaa. Monia kotiharrastajia tässäkin on, joiden toivon selvittävän tarkkaan kuinka pitkän lämpökäsittelyn kalapurkit vaativat, ollakseen täyssäilykkeitä.
Salakka-annos. Neulasalakoita, savusalakoita valkosipulisärki salaatilla, punasipulia ja porkkanaa.
Pieniä on salakat pieninä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.