Loman alkajaisiksi Pieliselle

Kesäloma alkoi viikkoa ennen juhannusta ja perinteisesti juhannus oli tarkoitus viettää mökillä Pielisellä. Tällä kertaa olimme vuokranneet perheen kanssa mökin kahdeksi viikoksi Hatunselän puolelta, josta olisi hyvä tehdä kalastuksen näkökulmasta täsmäiskuja lähialueille.  Usko kalantuloon oli kova, ainakin minä uhosin perheelleni, että tuon kahden viikonaikana syötäisiin kalaa ja kaupasta ostettaisiin lähinnä lisukkeita.

Ensimmäiset kerrat Pielisen ja Joensuun väli, aina Viekijärvelle saakka tuli kuljettua pikkupoikana isän kanssa jo 80-luvulla. Sen jälkeen se onkin kuulunut lähes jokakesäiseen ohjelmaan. Matka lähtee siis Pyhäselältä ja kulkee Pielisjokea, entistä saimaanlohen lisääntymisjokea pitkin Pieliselle. Aika matkaan kului 80 luvulla 5 hv moottorilla pari päivää, nyt Pielinen saavutetaan noin 3-4 tunnissa, jos matkalle ei jää kalastelemaan.

Ensimmäinen sulku on Joensuun koskien kohdalla. Tätä nykyä on kuljettava kanavan kautta, koska siltaremonttien vuoksi toista väylää, joka menee kosken läpi, ei voi ajaa. Tämän Joensuun kosken jälkeen koko matkalla ei oikeastaan ainuttakaan koskea ja joka kerta se saa minut surulliseksi.

Saimaanlohen pääkutupaikkana iät ja ajat toiminut Pielisjoki on  aika perusteellisesti raiskattu. Kosket on rakennettu, jokiuoma ruopattu. Takaisin entiseen loistoonsa sitä ei saa. Vain vanhoista kirjoista, kuten Pielisjoen Lohensoutajat, voimme lukea mitä elämyksiä joki onkaan ennen vanhaan tuottanut. Isoja harjuksia,  taimenta ja mikä on ollut merkityksellisintä, komeita saimaanlohia. Lopullinen kuolinisku karjalan maakuntakalan kutupaikolle tehtiin vasta 70-luvulla, kun vuosikymmenen vaihteessa rakennettiin alimmainen pato ja Kuurnan voimalaitos.

Jokea pitkin ajellessa näkee yhä vanhoja kosken rantoja. Jo ennen joen rakentamista monia koskia kiertämään on rakennettu kanavia, jotta liikkuminen jokea pitkin on mahdollistunut. Kanavat ovat paikoillaan vieläkin.

Mutta onko niin, ettei tälle entiselle lohijoelle ole enää mitään tehtävissä? Sitä olen monesti ajellessani miettinyt. Pielisjoen yläpuolella Alakoitajoella on tehty kunnostustöitä, ja Alakoitajoenkin joenrakentamisesta huolimatta lohella on siellä nyt lisääntymismahdollisuudet. Kunhan lohet vain pääsisivät Pielisjoen patojen ohi.....

Pielisjoen koskia ei ole luultavasti palautettavissa. Ehkä joku Utrankosi voisi olla mahdollinen palauttaa, jos Utran kanavaan rakennettaisiin sulut ja vesi ohjattaisiin vanhaan koskiuomaan. Utrasta ylöspäin mentäessä  koskia ei kovasta virrasta huolimatta todennäköisesti Pielisjokeen enää saada. Tärkeää olisikin saada mahdollisimman pian ohitustiet patojen yli, että kaloille mahdollistuisi nousu Alakoitajoen kutupaikoille. Tällä hetkellähän kaloja kuljetetaan emokalapyynnin yhteydessä autolla Alakoitajokeen. Hyvä sekin, että luonnon lisääntymistä näin saadaan tapahtumaan, mutta  lohiportaiden avulla lohet nousisivat sinne itsestään ja asustaisivat koko Pielisjoen matkalla. Eikähän emokaloja pyytämällä kuljetettavaksi saada kaikkia nousuhaluisia kaloja,  eikä niiden kuskaaminen ole pitkässä juoksussa taloudellistakaan.

Miettinyt olen myös, onko kaikki Pielisjoekeen laskevat purot ja ojat mahdollisia kutupaikkoja ainakin taimenelle? Taimenhan kutee lohta vähempivirtaisissa vesissäkin. Kuusojassa taimenta onkin, mutta varsinaiseen kutukäyttöön vaelluskalojen osalta sekin pääsisi vasta portaiden rakentamisen jälkeen. Onko Jukajoki vielä kunnostettavissa? Karttaa tutkimalla muutama muukin pikkujoki on silmään pistänyt. Olisiko niissä vielä potentiaalia?

Ja onpa mieleen tullut myös vanhat, kosket ohittaneiden kanavien uusi hyötykäyttö. Nythän niitä ei enää liikennöintitarkoituksiin tarvita,  kun pääuoma on ruopattu. Kanavissa kuitenkin virtaa vesi voimakkaasti....voisiko niistä kunnostaa kutupaikkoja? Tehdä kanavista luonnon jokien kaltaisia virta ja koskipaikkoja? Museovirastolla voi tähän olla oma kantansa ja muutenkin voi olla kuolleena syntynyt ajatus, mutta näitä sitä on Pielisjoella ajaessa miettinyt.

Kalastuksen olen viimevuosina jättänyt joella vähille, ei siellä tippalinssissä kehtaa pitkään seilata.

 

 Näitä patoja  on Pielisjoella kaksi, Kuurna valmistunut 1971, putousta 7 metriä sekä Kaltimo joka rakennettu aiemmin ja putousta siinä 10 metriä.

 

Sulussa.

 

 

 Vanhoja Kuurnankosken rantoja. Kallion takana toisella puolella on vanha Kuurnan kanava.

 

 

 Yksi monista kanavista, jotka rakennettu kiertämään koskia.

 

Pielisjoki jäi taakse. Reilun neljän tunnin veneilyn jälkeen aloitin uistelun Pielisellä Kolin edustalta. Tästä olen monena vuotena ruokakaloja saanut. Uistelun pääsin aloittamaan tyynessä säässä,  mutta pari tuntia uisteltuani tuuli alkoi yltyä, joten nostin vieheet ja ajelin mökille. Kyydissä kuitenkin pari mittakuhaa, joten loman alkajaisillaksi oli heti kalaruokaa tarjolla.