Calgary - Vancouver Island 2018

Vietettiin pari viikkoa kesäkuussa 2018 Kanadassa. Meno oli Amsterdamin kautta Calgaryyn, jossa olimme kolme yötä ja josta jatkettiin matkaa lentäen Vancouveriin. Kalastusvälineitäkin kuljettelin vähän matkatavaroissani, vaikka jo mukaan pakkaamani vapaputken jätinkin viimehetken päätöksellä kotiin. Syy päätökseen oli se, että jokien paras lohiaika ei ollut tähän aikaan vuodesta eikä takuuta jokikalastukseen ollut. Siksi pelkästä vapaputkesta matkatavarana 160 euron summa tuntui isolta, jos niillä ei olisi paikanpäällä käyttöä. Sensijaan kuvausvälineitä varasin mukaan ja sovin etukäteen yhden luonto-oppaan kanssa päiväretkesä joelle. Etukäteen sovitusti hän piti täysin varmana, että steelheadit nousevat jo jokiin ja pääsemme kuvaamaan niitä.

Ekat kolmepäivää siis vietettiin Calgaryssä kaupunkia ja lähiympäristöä ihmetellen. Calgaryn alue on preeriaa jossa maasto kumpuilee ja näkyvyyttä riittää. Itse kaupunki on 1,2 miljoonan asukkaan kaupunki, joka kasvaa Kanadan kaupungeista tällä hetkellä nopeiten.

Kaupungin läpi virtaa Bow River, upea virta, joka saa alkunsa Kalliovuorillta. Se laskee Calgaryn läpi, on kokonaispituudenltaa liki 600 km. Alempana Bow River yhdistyy Nelson Riveriin joka taas laskee Hudsonin lahteen. Muitakin jokia näihin mahtaviin virtoihin yhtyy ja niiden yhteispituus onkin reilut 2500 kilometriä.

Bow River on Calgaryn miljoonakaupungissa säilytetty mukavasti luonnontilaisen oloisena. Se virtaa pääasiassa puistojen ympäröimänä syvässä joenuomassa. Siitä ei ole tehty kaupunginkohdalla luonnotonta ränniä, niinkuin meillä monesti kaupungeissa on tapana. Korkeat joentörmät vähentää tulvariskiä, mutta joki myös tulvii ajoittain kaduille ja on aiheuttanut Calgaryssä myös mittavia tuhoja, viimeksi vuonna 2013, jolloin jouduttiin tulvien tieltä evakoimaan 75 000 ihmistä.

Bow Riveristä ja sen sivujoista kalastetaan ainakin taimenta. Suosituimpia perhokohteita löytyy ylempää Kalliovuorten alueelta, mutta näkyi kaupunginkin alueella joku perhokalastaja.

Kävimme yhtenä päivänä noin tunnin ajomatkan päässä olevassa Canmoressa. Canmore sijaitsee saman Bow Riverin varrella Kalliovuorten katveessa. Nätti pikkukapupunki, jonka ympäristössä olisi kiva viettää aikaa pidempäänkin ja tutustua alueen luontoon. Koko Kalliovuorten alueella tutkittavaa riittäisi hyvin yhdeksi ainakin ihmiselämäksi.

Lyhyt video Calgarystä

ja toinen Canmoresta.

Vancouver

Muutaman päivän Calgaryssä oleilun jälkeen lennettiin mantereen länsilaidalle Vancouveriin. Välimatkaa Calgaryllä ja Vancouverilla on noin 1000 km ja lento kestää reilun tunnin. Jos aikaa olisi enempi, voisi matkan taittaa myös autolla, jolloin näkisi maan tasosta valtaisat Kalliovuoret.

Vancouverin virallinen asukasluku on noin 600 000 asukasta.  Kaupunkiin on kuitenkin kasvanut kiinni naapuri "kunnat" ja koko Suur-Vancouverin alueella asustaa ihmisiä noin 2,2 miljoonaa. Ja enemmän se suurkaupungin oloinen onkin kuin Calgary. 

Vancouverissa vietettiin yksi yö. Yön nukuttuamme vuokrattiin kaupungista auto ja suunnattiin kohti Vancouverin saarta. Saarelle pääsee parista kohtaa lähteviltä lautoilla. Lautoilla siirtymiseen kannattaa varata aikaa, mekin jonotettiin mennessä lauttaan reilu 4 tuntia yli 30 asteen helteessä. Samalla myös päätettiin, että poistutaan saarelta  päivää suunniteltua aikaisemmin varmistaaksemme ehtimisen paluulennolle. 

Lauttamatka kestää saarelle noin 2 tuntia. Lautalta löytyy useita ravintoloita ja nätillä kelillä kannelta on hyvä katsella maisemia. Näyttäytyipä menomatkalla yksi valaskin matkustajien iloksi.

Vancouver - Vancouver Island

Vancouver Island

Vancouverin saarella on pituutta 460 km ja leveyttä 50-150 km. Saari on erityisesti luontomatkailijoiden suosiossa, mutta mitään erämaatunnelmaa sinne saapuessa ei heti kohtaa. Saarella asustaa 750 000 ihmistä ja turisteja lienee aina toinen mokoma. Asukkaista noin puolet asuu pääkaupungisssa Victoriassa. Saaren itärannikolla kulkee moottoritiet, joita pitkin paikasta toiseen pääsee siirtymään joutuisasti. Itärannikko on melko tiheään asutettua. Saaren poikkimenevät tiet sensijaan ovat hitaampia. Vuoristosta ja laajoilta metsäalueilta löytää myös luonnonrauhaa. Lähialueen saaret voisivat olla myös tutustumisen arvoisia ja syrjäisiä  kohteita.

Me saavuttiin lautalla Nanaimoon, josta matkaa majapaikkaamme oli noin 30 km. Majapaikasta tehtiin päiväretkiä eripuolille saarta lähes joka päivä. Vain juhannusaattona rauhoituttiin hotellin alueelle.

Alueen metsät olivat pysäyttävä näky.  Kun meillä kotisuomessa on tottunut, että metsät on maksimissaan ihmisiän ikäisiä, niin täällä metsissä eleli jopa 800 vuotta vanhoja puita. Metsät olivat saaneet olla luonnontilassa  puiden elinajan (mitä nyt kaatuneita puita oli kulkuväylien kohdalta katkottu) ja näissä vanhoissa metsissä olikin aivan omanlainen vaikuttava tunnelmansa. Puut olivat myös massiivisen kokoisia, tuplasti pidempiä kuin mihin itse on tottunut ja ympäruysmitaltaan monin kertaisia.

Puu metsäpolun varrella. Ympärillä muutama kaatunut puu, jotka on sahattu kulkureittien tieltä mutta jätetty kuitenkin jatkamaan kiertoaan metsän pohjalle.

Metsikköä ja pikkuinen kanto

Joet

Haaveissa oli kuvata lohia alueen joissa. Tiedossa oli, ettei kyseinen aika olisi lohien nousin kannalta paras mahdollinen, mutta ainahan niistä jotain kuvattavaa löytyy. Koska Vancouverin saarella asustaa ihmisiä melkoisen paljon ja turisteja pyörii toinen mokoma, voisi kuvitella, että myös lohijoet ovat täynnä kalamiehiä. Näin tuskin pääsee kuitenkaan käymään edes kovimman sesongin aikaan kaupunkien lähialueita lukuunottamatta, koska lohijokia saarella on liki 150 kpl ja osa kohteista vaikeasti tavoitettavissa. Eli on paikkoja mistä valita. Kalasto joissa on huomattavasti monipuolisempi kuin Atlantiin laskevilla lohijoilla. Jokiin vaeltaa tyynenmeren lohia, joita on  viisi erinlaista, punalohi, koiralohi, hopealohi, kyttyrälohi ja kuningaslohi. Lisäksi niihin nousee merestä vaeltava kirjolohi, steelhead. Joissa elää myös omat jalokalakantansa, taimenet, kirjolohet ja nieriät. Osassa jokia siimanpäähän voi tavoitella myös useampi satakilopiseksi kasvavia sampia. Eli koettavaa riittää kalastajille. Paras lohisesonki joilla  on elo-lokakuussa. Sitä ennen lohia pyydetään pääasiassa mereltä uistelemalla

Olin siis varannut kalastusoppaan palveluja varmistaakseni nopean pääsyn hyville kalojen kuvauspaikoille. Majapaikastamme otin yhteyttä oppaaseen, joka ilmoittikin ettei ole löytänyt vielä steelheadeja, joita oli pitänyt 100% varmana. Vedet olivat joissa vähissä eikä nousukaloja vielä ollut. No tyhjän opastuksesta ei viitsi maksaa, joten lähdettiin käymään muutamalla joella omin päin. Pieniä lohenpoikasia löytyi ja muutama isompikin kala kameralle pyörähti. Mutta mitään massanousua ei ollut vielä käynnissä. Kaloista kuvaa alempana.

Merikohteet

Luontomatkailijoille on tarjolla monenlaista merisafaria ympäri saarta. Chartereilla pääsee katsomaan valaita, hylkeitä, merileijonia, lintuja tai kalastelemaan. Chartereiden tarjoajia on varmaankin satoja. Koska jokiopastus peruuntui, aloin kyselemään mahdollisuutta päästä merelle kuvaamaan vedenalaista maailmaa. Olin yhteydessä pelkästään Campbell Riverin ja Uclueletin kalastussafareita tarjoaviin chartereihin, joita löysin jo pari kymmentä. Safarien hinnat olivat alkaen 3 tunnista ja 500 Kanadan dollarista (350 euroa) ylöspäin. Viimetingassa varattuna pääosa chartereista tuntui olevan varattuja. Lohen uistelu mereltä oli kiivaimmillaan ja charttereilla oli kova kysyntä. Tuli mieleen, että olisipa meillä suomessakin lohijoet siinä kunnossa missä ne vielä 100 vuotta sitten olivat. Niiden ympärille olisi voinut rakentaa aivan vastaavaa matkailubisnestä....

Sain kuitenkin varattua yhden charterin toiselta puolelta saarta Uclueletistä reissun toiseksi viimeiselle päivälle. Matkaa sinne majapaikastamme ei ollut kuin 150 km, mutta vuoristotiestä johtuen ajoaikaa oli noin kolmisen tuntia. Reitti on  näkemisen arvoinen, sillä autolla pääsee ylittämään korkean vuoriston jyrkkiä ja mutkaisia teitä. Tien vierellä kulkee ainakin pari eri lohijokea. Lohen nousukin oli alkanut ja se myös näkyi, kun alkuperäisasukkaat pyysivät verkoilla lohia joesta ja möivät niitä lukuisissa kohdissa tien varrella. Pysähdyimme yhden sillan kohdalle josta koitin hetken kuvata  lohia. Sillalta näki missä kohti lohhet pyörivät ja koitin viedä kamerat niiden lähelle. Virtauksesta ja syvyydestä johtuen en kuitenkaan päässyt ihan parhaalle paikalle vaan jouduin jättämään kamerat ylemmäs. Muutama lohi näkyy siinä hieman kauempaa, mutta aivan lähelle en tuolla lyhyellä pysähdykellä kohdettani päässyt. Ja aikaa ei ollut kuvata tällä kertaa enempää, koska chartteri oli varattu eikä se voinut odottaa.

Alussa Campbell River ja lopussa pätkä joelta, jonne hetkeksi pysähdyttiin matkalla meriretkelle. Lopun kalat ilmeisesti hopealohia.

 Valkopäämerikotkia oli enemmän kuin lokkeja. Kotkat hakivat myös kalojen perkeitä aivan veneiden vierestä.

 Ihan kovimman kuohun alle ei kameraa päässyt laittamaan ja lohet jäi vähän kauaksi kamerasta.

Pikku lohi

Uclueletin satamasta lähdettiin Tyynelle merelle. Heti sataman alkupäässä venettä seurailivat hylkeet, ne olivat selvästi tottuneet saamaan herkkupaloja veneistä. Päivä oli hieman tuulinen, noin 7 m / s, joten ihan avomerelle ei lähdetty, Veneen keinuminen näkyisi heti kuvauksissa. 

Chartteri tarjosi ennenkaikkea kalastuspalveluja ja niinpä mekin aloitettiin lohen uistelulla. Uisteltiin noin puolituntia, jonka jälkeen pyysin, että jospa alettaisiin kuvaamaan. Kuvailimme saaren suojassa pienellä alueella aikamme, kuviin tuli lähinnä rockfish nimistä turskakalaa. Kuvatessamme ympärillä pyörivät uistelijat saivat ihan veneemme vierestä useammankin lohen.

Videolla ravut on kuvattu rantavedessä ja kalat 10-15 metrissä. Valo kirkkaissa vesissä riittää hyvin melkoisen syvälle ilman apuvaloja.

Rokkikala

 Naapuri vene nappasi lohen.

Nälkäinen veneen seuraaja

Koko reissu oli vasta pintaraapaisu Vancouver Islandin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tännekin tekisi mieli palata ja ehkäpä joskus elo-syyskuussa, jolloin pääsisi vielä enemmän ihmettelemään lohennousua. Myös merellä käynti tyynemmällä kelillä olisi ollut elämys, koska kauempaa olisi voinut tavoittaa kattavammin merikaloja ja valaita. Ehkäpä toisella kertaa sitten.

Paluumatkalle löhdettiin siis päivää aikaisemmin ja yövyttiin vielä lentokentän lähellä. Siitä alkoikin maraton matkustusmatka Pariisin kautta Helsinkiin josta edelleen junalla Joensuuhun. Ehkä liian pitkä huikonen yhteen kyytiin kun matkustustunteja tuli yhteenpötköön yli 24 h.