Kuore

Kuore on yksi kevään ensimmäisitä kutukaloista. Osa kuoreista kutee järvessä hieman myöhemmin keväällä, mutta suurina massoina kuoretta tulee sopiviin virtapaikkoihin ja koskiin heti veden lämmittyä riittävästi. Lippoajilta kuulemani tiedon mukaan veden lämmön tulee olla 5-6 astetta, että kuoretta alkaa tulla. Kiivain kutu kestää muutaman päivän, jolloin lippoamalla voi saada hyvinkin suuria saaliita.

Kuore on lohikala, jote meillä arvostetaan kovin vähän. Sisävesissä se on hyvin pienikokoinen ja mitä ilmeisemmin vähäinen arvostus johtuu juutri siitä. Moni mieltää, että sen perkaaminen on suuritöistä. Kuulemani mukaan osa ei edes perkaa näitä pikkukaloja, vaan paistaa ne suolineen ja nauttii se hyvillä mielin. Mahdollisesti suoli onkin tyhjä kutukaloilla, mutta itse en mitään kalaa syö suolineen. Lisäksi kuoreelta on katkaistava pää, sillä sen voimakas tuoksu tulee sen hajurauhasesta joka sijaitsee kalan niskassa. Pää on katkaistava vatsaevien kohdalta, jotta siitä päästään eroon. Tämäkin kuulemalla opittua, mutta pitänee paikkansa.

Joensuussa kuorte nousee massoittain jokeen vapun tienoilla. Ajankohta vaihetelee sen mukaan, missä vaiheessa kevät on. Tänä vuonna kuoretta alkoi nousta Ilosaaresta haavimiehille 9.5. ja sitä jatkunee noin 3-4 päivää. Ja kun kuore nousee,  sitä on helppo haavia mukaan. Tarvitsee vain tiheä havaksisen haavin ja ruokakalat on varmat.

Käytiin lippoamassa kuoretta Ilosaaresta 10.5. jo hyvissä ajoin ennen huippuhetkiä. Parhaiten kaloja saa hämärissä myöhemmin illalla joskus klo 21:00 eteenpäin. Me aloittelimme klo 17 ja äkkiä sankot täyttyi siinäkin.  Otettiin sen verran,  mille oli käyttöä ja lopeteltiin.

Tässä tunnelmia kuoreen pyynnistä


Mitä sitten kuoreella voi tehdä? Ensinnäkin se on mielettömän hieno ruokakala. Sen käsittely ei ole mielestäni työläs siihen nähden miten hieno ruokakala on kyseessä. Jos oman ruuan suurimpia nautintoja on sen ripeys ja nopeus valmistaa, niin kannattaa tyytyä einespitsoihin. Kuoreen perkaaminen ei ole muikun perkaamista kummempaa. Pienikokoisiahan ne ovat, mutta itse perkasin kyllä toistakiloa paistovalmiita kuoreita noin puolessa tunnissa. Ja sitten ei kun pannulle.

Koirille kuivasin perkaamattomia kuoreita miedolla lämmölklä kiertoilmauunissa. Kun antaa niiden kuivua ihan rapeiksi, ne säilyy huoneen lämmössä kuukausia. Ja koirat tykkää. Ja tykkäisin itsekkin. Joskus vuosia sitten perkasin, suolasin ja kuivasin niitä. Oli namia, kun oli olutta kyytipoikana.

Nyt leivitin kuoreet perunajauhoilla ja friteerasin 180 C öljyssä. Perunajauhot ei juuri ota friteerauksessa väriä, mutta kaloista tulee hyviä ja mukavan rapsakoita. Lisukkeeksi voi laittaa jonkun jogutrri tai majoneesikastikkeen vaikkapa.

Lisäksi laitoin pienen satsin kuoreita marinaadiin. Merisuolaa, maustepippuria,  sipulia, tilliä ja 1 sitruunan mehu, antaa marinoitua tunti-pari ja ei kun syömään. Nopea ja pirteä suolakala.

Osa taas lippoo kuoreita syöttikaloiksi. Onhan ne monen petokalankin herkku. Syöttinä käyttämällä niistä tykkää niin ahvenet, kuhat kuin lohikalatkin.

Alla vähän kuvia näistä höpötyksistä.

Peratut kuoreet huuhdeltuina ja valumassa. Kuoreissa olisi myös maukasta mätiä, mutta tälläkertaa en ryhtynyt ottamaan sitä talteen koska se oli jo niin juoksevaa.

Marinadi tekeytymässä. Pari kourallista kuoreita, merisuolaa arviolta 10% kalojen painosta, maustepippuria, sipulia, 1 sitruunan mehu, tilliä. Anna maustua muutama tunti ja syö semmoisenaan tai leivän päällä.

Koirille kuivatut kuoreet.

Kuoreet uppopaistossa

 Frittikuoreet