Finnmark 2018 - videot

Kameralla kalastaessa reissutkin jatkuu pidempään. Meri ja tunturimaisemissa sekä niiden tunnelmissa saa jatkaa matkaansa vielä kotiin palattuaan. Mitä reissuilta tuli saaliiksi, selviää vasta kun kaikki kuvamateriaali on käyty läpi. Tämän reissun materiaalien läpikäynti kesti kolme päivää.  Ja vaikka siinä on oma  vaivansa, on se kuitenkin innostavaa ja mielenkiintoista.

Mitään sykähdyttäviä videoita reissusta ei syntynyt. Muutamia mielestäni loisto kuvia kylläkin. Vaikka mitään unohtumattoman hienoja videoita siis ei ole luvassa, niin paljon näistä on silti oppimista. Siksi ne onkin syytä käydä läpi tähän ainakin itselle, että jatkossa onnituisi tekemään entistä parempaa vedenalaiskuvaa.


Meri

Meren haasteellisuus oli tiedossa. Merivedet on niitä vesiä, joissa treenaamaan on päässyt vähiten. Tämä taisi olla kolmas reissu merelle kuvaamisharrastuksen parissa. Ja treeniä tarvitaan lisää. Niin paljon se poikkeaa kirkkaiden sisävesien kuvauksista.

Sää oli tuulen puolesta loistava. Meri oli lähes peilityyni. Se luonnollisestikin helpottaa videon tekoa, kun keinuminen ei tee kameraan liikettä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Se on hieman kaksijakoinen juttu. Toisaalta aurinkoisella kelillä valoa riittää myös syvemmälle. Toisaalta kirkas aurinko aiheuttaa valoitukseen ongelmia, sumentaa kuvaa tullessaan väärästä suunnasta ja valon taittumisen ennakointi on itselle ainakin vaikeaa.

Kuvattiin noin 10-25 metrin syvyyksistä. Valoa riitti kyllä aina tuonne 25 metriin saakka, sen puute ei ollut ongelma. Niin kirkkaita nämä vedet on. Mutta kun meressä mennään tuonne 5-10 metriin ja siitä syvemmälle, taittaa vesi tulevan valon sellaiseksi, että kuvista häviää värit. Kaikki näyttää tasaisesti saman väriseltä. Luultavasti kirkas aurinkoinen keli vielä pahensi tätä ongelmaa. Kaikki näytti vihreältä massalta ja suurimmalla osalla kuvamateriaalista ei tehnyt yhtään mitään. Siitä oli vaikea erottaa mitään.

Kameran telineenä käytin Aquacamdiver telinettä, jonka saa narulla laskettua haluttuun syvyyteen

Ratkaisuksi tähän on kameroihin laitettavat erilaiset suodattimet, jotka korjaa valon taittumista. Niitä on erinlaisia eri syvyyksiin, erilaisiin vesiin ja olosuhteisiin. Kai se on niitäkin vaan opeteltava käyttämään, joitakin itseltä jo löytyy. Mutta osaako valita oikean filtterin oikeisiin olosuhteisiin on eri asia.

Videolle laitoin musiikinkin, koska äänimaailma oli niin vaihteleva. Pahoittelut siitä.

Omana toiveena oli kuvata matalasta tavoitellen merikissaa ja pallasta. Charterini oli kuitenkin syvänmeren kalastaja, tottunut pyytämään turskaa ja seitä. Eikä hänellä tuntunut olevat tietoa kissa ja pallaspaikoista. Lähellä oli kuitenkin matalampaa kallio ja kivikkorantaa josta toivoin kissaa etsittävän, simpukoita siellä olisi kissoille varmasti. Mutta kuski ei uskaltautunut ajamaan riittävän lähelle rantaa ajaa. Veneen alle jäi aina vähintään 20 metriä vettä. Itse olisin kuskina lähtenyt 5 metristä liikkeelle. Mutta onhan noilla jyrkillä kaliorannoilla riskinsäkin liikkua matalassa.

Loivalla hiekkarannalla päästiin sentään vähän matalampaan, noin 10 metriin. Täältä toivoin löytäväni kampeloita, jopa pallasta. Ja yksi lätyskä kuviin saatiinkin, ilmeisesti nuori pikkupallas.

Rautujärvi

Ekana päivänä kävin myös rautujärvellä. Täällä piti käydä jo jäiden aikaan, jolloin raudun tavoittaminen voisi olla jopa helpompaa, mutta se jäi viime keväältä tekemättä.

Oletin, että rautujen kuvaan saaminen rannalta käsin olisi hankalaa ja oletus osoittautui oikeaksi. Nieriää oli järvessä kyllä paljon, ne pintoivat lämpimässä kesäillassa paljon, mutta pääosin melko kaukana rannasta. Uistinkaan ei aivan sinne saakka lentänyt. Matalammat rantavedet olivat varmasti lämmenneet jo yli raudun sietokyvyn ja ne mieluummin uiskentelivat syvemmän vedenpäällä noin 100 metriä rannasta.

Valitsin liikumispuoleksi järvestä rannan, jossa oli joki, toivoen että rautuja olisi rannempana happirikkaammassa jokisuussa. Joesta tulisi järveen myös kylmempää vettä. Valitettavasti joki suu oli kuitenkin muiden kalastajien puolesta miehitetty. Toiselta puolelta järveä olisi ehkä löytynyt syvempääkin rantaa, mutta en alkanut sykyilemään vaan kuvasin siltä puolelta minkä olin valinnut.

Kolmipiikkejä rannassa oli runsaasti. Uteliaita kaloja, niistä muutama tuli kokoajan katsomaan kameraa ja peittämään näkymän. Vaikka toista tuntia niitä kuvasin, niin aina joku oli kameran edessä niin ettei mielestäni kunnon kuvia edes tullut.

Vein kamerat kahlaamalla niin kauas kuin kahlaamalla pääsin. Telineenä oli pohjateline, Aquacambase. Eli ne olivat noin metrin syvyisessä vedessä. Jos ne olisi saatu 2-3 metrin veteen, uskon että raudut olisi löytyneet. No löytyi ne nytkin, pari isompaa rautua menee kolmipiikkien taustalla videolla, mutta kameran lähellä ne eivät käy näyttäytymässä. Kuvista kalan kuitenkin jo tunnistaa rauduksi.

Lisäksi kuvasin järveen laskevassa purossa pieniä rautuja, joita puro suorastaan kuhisi.

Majapaikan isäntä sanoi, että järveen ei tarvinnut kalastuslupaa. Siinä oli niin paljon kääpiöitynyttä  kalaa, että se oli vapautettu kalastusluvasta siinä toivossa, että kalastajat pyytäisivät pikkurautua pois ja kalat pääsisivät kasvamaan isommiksi. Mietin, että syököhän se iso rautu pieniä lajitovereitaan? Jos syö, niin tehokkaampaa voisi olla rauhoittaa isot raudut ja antaa niiden hoitaa harvennus?

Jälkimmäisessä videossa näkyy pidempää videota paremmin, kuinka herkkiä kalat ovat säikkymään rannalla tapahtuvaa liikettä. Ensin pikkunieriät uiskentelevat purossa rauhassa. Kun rannalla liikkuva kalastaja alkaa lähestyä niitä, menevät ne ensin tiiviiseen parveen, alkavat liikua levottamasti ja lopulta sykyilevät ympäri joen penkkaa. Tuon nähtyään ymmärtää miksi joenrantaan on syytä hiipiä.

Järveltä poislähtiessä kuvasin vielä ajomatkan maisemia. Huonokuntoiselta pikkutieltä en kuvannut, sinä piti keskittyä ajamiseen, mutta "päätien" mutkia ja kivisiä maisemia alla ikuistettuna.

Lohet pysyivät lähes kokonaan piilossa

Jokielämää kuvasin Komagelvalla ja lyhyesti Neidenillä. Täälläkin kirkas aurinko heikensi näkyvyyttä, mutta muutamia hyviä kuvia kaloista sentään tuli. Joilla oli sama ongelma kuin järvellä. Sää oli niin lämmin, että isommat kalat lymysivät jokien syvimmissä montuissa. Uskon kyllä, että paikansin lohien lymymontut. Niihin en kameran kanssa vaan ylettynyt. Yöllä ne ehkä nousivat niistä matalampaan, mutta vaikka silloin olisi kameroissa virtaa ollutkin, oli virta kuvaajasta jo loppunut.

Jatkoa ajatellen. Jos haluaa varmemmin saada lohet kuviin, voisi aikaisempi kesä olla parempi. Kun vedet todennäköisesti ei ole vielä näin lämpimät. Ja tarvitaan siihen aina hieman sitä tuuriakin.

Taimenia ja smoltteja kuvissa näkyi paljon. Etenkin kuvat niistä onnistuivat hyvin.

Neidenillä pysähdyin noin 20 minuutin kuvauksee levähdyspaikalle, jossa Neiden menee isona koskena tien ali. Tiesin, että siinä on takuuvarmasti lohia lepäämässä kovien kuohujen alla olevissa montuissa. Mutta eihän niihin monttuihin tässäkään päässyt käsiksi. Koitin niitä lähestyä kahlaamalla, mutta rohkeus ei riittänyt mennä ihan montun reunalle. Jos siinä liukastuu koskeen, niin ei tarvitse enää itse kotiin ajella. Jätin kameraan ylemmäs. Kamera ei kuvaa monttuun vaan montun yli. Pari isoa lohta siinä käy näyttäytymässä, mutta hieman kaukana.

Muutenkaan en tykkää kuvata kovassa koskessa. Kameran saa kyllä Aquacambase telineellä pysymään kivien välissä kovissakin kuohuissa, mutta ilmakuplat heikentävät näkyvyyttä ratkaisevasti. Varsinkin auringon kanssa näkyvyys menee kirkkaassakin vedessä olemattomaksi.

Tässä oli reissun videot. Kuvia olen lisäillyt pääasiassa instagramtililleni; aquacamtools.

Veden alla kuvaamisen alkeet

Olen satunnaisesti kuvannut Gopro-kameralla veden alla muutaman vuoden ajan. Lopullisesti hurahdin kuvaamiseen 2017 kesällä, kun aloin kokeilemaan erilaisia itserakentamiani telineitä. Ne avasivat ihan uuden maailman koko vedenalaiseen kuvaamiseen Alkuun koitin kuvata eri kalalajeja niiden luontaisissa ympäristöissään. Se oli kuitenkin hyvin haastavaa ja samalla huomasin kuinka vedenalta voi kuvailla myös mitä hienompia maisemia.
Kesän aikana harjoittelin kuvaamista Pielisellä, Arjeplogin ja Lyngenin kirkkaissa vesissä sekä Pohjois-Karjalaisissa puuromaisissa vesissä. Tekniikat ja telineet kehittyivät. Opin pikkuhiljaa myös hitusen sitä, kuinka kaloja saa tavoitettua kameralla paremmin.
Eniten olen kuvannut videokuvaa. Videokuvassa mikään hetki ei jää huomaamatta. Videoiden läpikäynti kotona on mielenkiintoista puuhaa.  Usein "saaliin saanti" varmistuu vasta kotona videoita tarkastaessa. Videoiden katselun saa tehtyä ripeämmin, kun selaa videoita vaikkapa tuplanopeudella ja napsii sieltä talteen vain huippuhetket.


Videoista voi ottaa talteen myös still kuvia. Kameran FPS asetukset kannattaa olla melko suurilla mielestäni vähintään 60 FPS. Itse käytän yleensä 120 FPS


SUOMALAISET VEDET
Suomessa vesistöt ovat ojituksista ja muista ihmisen aiheuttamista valumista johtuen pääasiassa ruskeita ja humuspitoisia. Tämä aiheuttaa vedenalaiskuvaukseen omat haasteensa, mutta ei suinkaan tee sitä mahdottomaksi. Vedet ovat kirkkaampia aina tyynien jaksojen aikana sekä kylmän veden aikaan. Keskikesälläkin saa onnistuneita kuvia, kunhan pääsee riittävän lähelle kohdetta. Puolimetriä  kalasta on monesti  maksimietäisyys.

Vappuna kuvattu hauki Liperiläisessä lammessa. Vesi on hyvinkin kirkasta.

Lisäksi meiltä löytyy myös joitain kirkasvetisiä vesistöjä. Olipa vesistö kirkas tai humuspitoinen, on vedenalla yleensä päästävä lähelle kuvauskohdetta. Kaloja kuvatessa tämä on haasteellista ja luo lajiin oman jännityksensä. Kuvaamisesta  saa samanlaista saalistamisen elämyksiä kuin perinteisestäkin kalastuksesta. Perkaamaan pääsee molemmissa; perinteisesti kalastaessa se on suolistusta, kameralla kalastaessa editointia.


VÄLINEET

Vedenalta kuvaamista on harrastettu enemmän  sukelluspiireissä. Sukeltajille onkin markkinoilla erilaisia käsikahvoja ja selfie keppeljä vedenalle. Sukeltamisen lisäksi vedenalta  kuvaamista voi harrastaa myös kahlaamalla sekä rannalta ja veneestä käsin. Myös talvella avannosta kuvaaminen avaa ihan oman maailmansa.

Itse olen käyttänyt neljää erinlaista telineitä; käsi-, pohja-, sukeltavaa- sekä liikkuvaa telinettä. Olipa teline mikä tahansa, varmista aina kamera vielä narukiinnityksellä. Kameroiden muovikiinnitykset voivat murtua kolhuista, joita vedessä tulee pohjakosketuksissa ja muovi voi murtua myös väsyttyään. Eli olipa kamera kiinni pohjatelineessä, kelluvasa telineessä, sukeltavassa telineessä, monopodissa, veneen laidassa, kajakissa, haavissa jne, varmista jos mahdollista,  sen pysyminen mukana vielä narulla.

Kuvauskalustoa

Käsiteline - monopod

Ensimmäisenä käsitelineenä minulla oli  alkuun onkivapa. Silläkin sain kuvia otettua jäänalta ja avovedestä. Huonona puolena siinä oli onkivavan löysyys, hyviä puolia siinä ei ollut oikeastaan mitään.  Tällä hetkellä käytän käsitelineenä jäykkää teleskooppiputkea, jonka pituus on max 3 metriä. Sen  avulla yltää rannalta käsin moniin paikkoihin, eikä sen käyttö vaadi välttämättä kahlaamista, joka usein karkoittaa kalat. Kahlaamisen huonona puolena on myös pohjasta irtoava humus, joka äkkiä sotkee kuvattavan veden näkyvyyden.

Teleskoopin paras materiaalin on hiilikuitu. Se on jämäkkä ja kevyt. Huonona puolena sen hinta. Kolmen metrin kepistä saa maksaa satasia tai jopa yli tonnin, riippuen kuinka moneen osaan sen saa laitettua. Toinen hyvä materiaali on lasikuitu. Se on hieman hiilikuitua raskaampi ja myös usein myös taipuisampi, mutta kuitenkin riittävän tukeva. Lisäksi eri kuitumateriaaleissa on varmasti eroja, tämä kerrottu tässä hyvin yleistäen.

Kolmas mahdollinen materiaali on alumiini. Alumiini on eninten käytetty materiaali kuivalla maalla käytettävien kameroiden telineissä. Myös alumiini on melko kevyttä ja toimii jäykkyytensä puolesta makeissa vesissä.

Hiili- ja lasikuitu soveltuvat niin makeaan kuin suolaiseen veteen. Alumiini ei kestä suolaista vettä, eli sen käyttöä merivedessä ei suositella. Anodisointi parantaa kestävyyttä, mutta tiedusteltuani alumiinikeppejä niiden valmistajilta meressä kuvaamiseen ja he eivät suositelleet sen käyttöä merivedessä edes adonisoituna.

Eli jos kuvaat sekä makeassa että suolaisessa vedessä, valintasi on hiili- tai lasikuitu, jos kuvaat vain makeissa sisävesissä, myös alumiini on hyvä.

Kepillä kuvaaminen on kiinnostavaa. Siinä etsitään aktiivisesti kuvauskohteita. Kuvasta tulee usein hieman huojuvaa, pitkää keppiä on vaikea pitää ihan liikkumattomana. Mitä piudempi keppi, sitä herkemmin se heiluu.  Mutta hauskaa puuhaa kaikin puolin. Alla pelkästään kepillä kuvattua pätkää kun välineenä oli vielä onkivavan pätkä. Myös painotettu onkivavan kärki näkyy osassa kuvista.

Loginojalla kuvatussa pätkässä käytettiin 3 m monopodia. Vaikka purossa oli sateiden takia  pelloilta valunut hyvin sameaa vettä ja näkyvyys lähes nolla, tästä pätkästä näkee kuinka lähelle jo 3 m kepillä pääsee taimenia. Kirkkaamman veden aikaan tämä uusiksi.

Pohjateline- aquacambase

Tiettyjen kalojen kuvaaminen tuntui alkuun vaikealta. Perholla kalaa tuntui olevan välillä puuronaan, eli saalista tuli. Mutta kun kaloja koitti lähestyä kameralla, ei niistä näkynyt kuvissa kuin vilahduksia. Oli muutettava taktiikkaa. Kalastusharrastuksessa on oppinut tunnistamaan kalojen lepo- ja lymypaikkoja niin virtaavista kuin seisovistakin vesistä. Niinpä kehittelin kameratelinettä, jonka voi asettaa pohjaan odottamaan kalojen saapumista paikalle.

Ja näillä konsteilla kaloja alkoikin löytyä enemmän. Esimerkiksi koskessa kameran asettaminen kalojen lepopaikalle tuo kuvattavia kaloja paikalle melko nopeasti kameran laskemisen jälkeen. Telineen avulla kamera on tukevasti kiinni pohjassa ja kestää niin virran pyörteet ja aallokon heilumatta.

Pohjakameroihin on syytä aina kiinnittää naru niiden löytämisen helpottamiseksi ja vetää narun toinen pää rantaan. Itse kuvaan pääasiassa samaan aikaan kolmella kameralla. Kun niitä rannalta käsin laskee kivien väleihin, niin ilman narulla merkkaamista niiden sijaintia ei muista millään. Joskus, jos etäisyyttä kameroilla on enempi,  niin narulla merkatutkin kamerat etsityttää hetken.

Pohjateline on mielestäni antoisin teline. Pohjaa vasten olevalla telineellä saa vakainta kuvaa ja sitä kalat eivät kierrä yhtään. Jos minulla olisi mahdollisuus valita vain yksi teline kuvaamiseeni, valitsisin pohjaan asetettavan aquacambasen.

Tässä pohjatelineestä kuvattua pätkää:

Kelluva teline / aquacamferry

Kelluvateline on suunniteltu pinnan päältä ja pinnan tuntumasta kuvaamiseen. Telineeseen saa halutessaan kytkettyä kaksi kameraa; toisen pinnan päälle ja toisen pinnan alle. Näin voi kuvata kalojen liikkeitä niin pinnan alta kuin päältä ja kalastaessa pintakamera ottaa talteen myös kalastajan liikkeitä.

Tässäkin telineessä minulla on naruvarmistus kameralle. Kameran saa kiinnitettyä kaiken varalta telineen runkoon, siihen on narulla oma paikkansa. Yhtään kiinnikettä ei ole vielä mennyt rikki, mutta olen huoletta laskenut kamerat tässä telineessä kovaankin virtaan ja koskiin. Osumia kiviin on tullut, mutta tappioilta on vielä säästytty. Riskejä pitää ottaa, että saa hienoja kuvia.

Kameralla pääsee ottamaan kuvia mereltä myös rannasta käsin. Tällöin on etsittävä mereltä sopiva kohta, josta rantoihin tulevat aallot vetävät telinettä merelle päin. Näin telineellä pääsee telineellä niin etäs rannasta kuin narua riittää. Itse käytän 100 metrin narukelaa. Huomioi tätä käyttäessäsi, että naru on kelluvaa, ettei se sotkeudu pohjaan. Alla videon pätkä siitä, kuinka telineen voi rannalta laskea aaltojen vietäväksi. Jos aallot heiluttavat telinettä, ei video kuvasta tule kovin nauttittavaa katsottavaa. Sen sijaan voit napsia kuvia vedenalla olevista tapahtumista ja kaloista.

Tässä kuvaa mainitsemastani rannalta uittamisessa aallokossa rannalta käsin.

Sukeltava teline- Aquacamdiver
Aquacamdiver on sukeltava teline, jonka voi laskea vedenalle veneestä, laiturilta, jyrkältä rannalta tai avannosta. Olen kuvannut sillä  Norjassa enimmillään noin 10 metrin syvyydestä. Kirkkaissa vesissä kuvaaminen olisi mahdollista vieläkin syvempää näkyvyyden puolesta, mutta esim Gopro Session 5 kameralle ei luvata vedenpitävyyttä yli kymmeneen metrin syvyyteen. Sen sijaan jos siihen hankkii suojakotelon, on sille vedenpitävyyttä lisää. Perustkotelot ovat vesitiiviitä 30-40 metriin, mallista riippuen, mutta syvmepiinkin vesiin koteloita maailmalta löytyy, jos tarvetta sellaisiin on.

Veneestä käytettäessä on hyvä käyttää kaikuluotainta. Kun on paikantanut kaikuluotaimella kalat, niin kamera on helppo laskea kalojen syvyyteen. Ainakaan Norjassa kalat eivät häiriintyneet kamerasta vaan ennemminkin uteliaina kävivät katsomassa kameraa. Narulla laskettuna kamera rauhallisesti pyörii veden alla ja hakee kuvauskohteita. Syvemmältä kuvattaessa sen suuntaaminen ei usein olekaan tarpeen. Telineen avulla voi ikuistaa vaikkapa vertikaali jiggauksen tärppejä.

Diverin käyttö onnistuu myös talvella avannosta käsin, josta sen voi laskea seuraamaan vaikka pilkkimistä. Muutamaan metriin kameran suuntaaminen onnistuu melko hyvin. Suuntaamista helpottaa jäykkä naru tai kaksi tavallista narua, jotka kiinnitetään eripäihin narukiinnikettä. Näin kahdella narulla laskiessa kameran voi suunnata tarkimmin.  Jos pimeys vaivaa, voi telineeseen lisätä vesitiiviin lampun.

Alla olevassa videossa käytetty sekä kelluvaa telinettä, että sukeltavaa telinettä. Syvemmät kuvaukset kuvattu noin 10 metrissä. Kuvan laatu olisi parempi, jos käytössä olisi ollut suodatin (punainen). Nyt koko maisema on tasaisen vihreä, sellaiseksi merivesi taittaa valon.:

Tässä vähän pidempi, noin 6 min videon pätkä Diverin käytöstä jään alla.

Ja vielä diverin käyttöä pilkkiavannosta Valo on talvella heikko, jos lunta on yhtään jäällä. Lumenlähdettyä valoa riittää, välillä liikaakin.

MUITA APUVÄLINEITÄ

Rannalta kuvauskohdetta etsiessä ovat heijastusta vähentävät polaroid lasit tarpeen. Myös kahluusaappaat ovat tarpeelliset, niiden avulla pääsee usein ratkaisevat metrit lähemmäksi kohdetta. Kahlatessa pohjasta irtoava humus huonontaa usein näkyvyyttä. varsinkin virtavesissä se leviää hetkessä useita metrejä alavirtaan ja seisovassa vedessä taas voi huonontaa näkyvyyden kymmeniksi minuuteiksi. Kahlatessa on myös huomioitava, ettei saa aiheuttaa vahinkoa kaloille tai muulle luonnolle.  VAELLUSKALOJEN KUTUSORAKOILLE EI TULE MENNÄ KAHLAILEMAAN KALOJEN KUTUAIKANA EIKÄ SEN JÄLKEEN ! Tuolloin kuvaaminen on hoidettava rannalta, tai ainakin niin että telineet asetetaan veteen soraikkojen ulkopuolelta. Usein sorakoiden lähelle pääsee isompia kiviä pitkin kävellen tai niille ylettää laskea telineen rannalta. Rannalta telinettä laskiessa voi käyttää apuna myös 3 m monopodia. Muutenkin on luonnollisesti huomioitava kalojen kutupaikat, lintujen pesintä jne.

Tällä videolla näytetään kuinka kameran voi laskea veteen käyttämällä teleskooppi monopodia.

Action kameroihin on saatavilla erilaisia linssejä erilaisiin vesiin ja syvyyksiin. Nämä auttavat kuvan väritasapainossa, eivätkä ole kustannuksiltaan suuria. Linssit parantavat kuvanlaatua, kun osaa valita oikeanlaisen linssin vallitseviin vesi ja valo-olosuhteisiin. Niukalla valolla linssit ovat usein vain haitaksi ja niidenkin käyttö vaatii linssien käyttöön perehtymistä.

Kameroille on saatavilla erilaisia koteloita. Syvällä kuvattaessa on varmistettava kameran vedenpitävyys ja tarvittaessa hankittava sukelluskoteloita, jotka mahdollistaa kuvaamisen syvällä. Vedenpitävät kamerat ovat yleensä vesitiiviitä 10 metriin saakka. Jos kuvaamista tapahtuu tätä syvemmällä, on sukelluskotelo ehdoton valinta. Itse käytän matalassakin vedessä yleensä sukelluskoteloa. Kotelo suojaa kameraa kolhuilta ja kylmän veden aikaan se eristää kameraa ja lisää nöin merkittävästi akun kestoa.

Usein kameroiden peruspaketin mukana tulee muovikehykset, jotka eivät juurikaan suojaa kameraa. Nämä kuoret riittävät ihan hyvin perusrauhalliseen kuvaamiseen vedenalla. Jos kuvaa virtavesissä ja liikkuvalla telineellä, on riskinä että kamera osuu myös pohjaan ja kiviin. Tällöin on syytä käyttää joko syvempiin vesiin tarkoitettua koteloa suojaamaan kameraa tai vahvempaa metallikehikkoa, jota saa lisätarvikkeena.

Lamput mahdollistavat kuvaamisen myös pimeässä ja jäänalla. Vedenalaisissa kuvauksissa voi käyttää led lamppuja, joissa valoteho ei kauas riitä,  mutta lähelle kuvaamiseen se riittää aivan hyvin. Kameralla on joka tapauksessa päästävä lähelle kohdetta, joten valonkaan ei tarvitse näyttää kuin vajaan metrin valokeila. Jos vesi on kovin humuspitoinen, niin kuin meillä Suomessa valitettavan monet vedet ovat, ei valosta ole apua. Ennemminkin haittaa, kun valo heijastuu takaisin jokaisesta humushiukkasesta. Parhaiten valo siis valaisee kirkkaissa vesissä, joissa vielä vaalea ympäristö, esim hiekkapohja.

Tehokkaitakin lamppuja on olemassa, jotka kirkkaissa vesissä valaisevat kauas. Näitä halutessanne löytyy sukellusvarusteliikkeistä, hinta niillä lähtee noin 1 000 eurosta, kun lähelle valaisevat vesitiiviit ledin on vain kympeissä. Kamerassa on hyvä olla myös valon hajoittava lasi. Se vähentää kuvatessa valon "kovuutta" ja poistaa valokeilan selkeät rajat kuvista.

Tärkeä varuste on myös itse kamera. Itse en ole käyttänyt kuin GoPron kameroita, joissa on hyvät ominaisuudet, mutta hintaa myös montaa kilpailijaa enemmän. Uudemmat mallit Goprolla on 10 metriin saakka vesitiiviitä ilman sukelluskoteloa, mutta kotelo kannattaa silti hankkia. Hero Black malleissa on irroitettava akku, joten lisävirtaa saa mukaan kun ottaa vara-akun taskuun. Hero Sessionissa akku on kiinteä, mutta muuten tämäkin kamera on hyvä. Pienen kokonsa ansiosta sopii hyvin virtavesiin, jossa siihen kohdistuu vähemmän virran vastusta.

Muillakin valmistajilla on varmasti hyviä kameroita tarjolla. Ja hinnat huomattavasti huokeampia, noin satasella pääsee kameran omistajaksi. Kuvan resoluutio alkaa monella olla jo 1 K luokkaa, joka riittää ihan varmasti. Tärkeänä pitäisin, että FPS on vähintään 60, mielellään enemmän. Jos kuvaa kameralla, jossa FPS on 30, niin kalojen liikkeet näyttävät videoilla nykiviltä ja kuvaa hidastaessa nykiminen korostuu entisestään.

Kuvien editoinnissa pääsee alkuun vaikka ilmaisohjelmilla. Vaativampaan käyttöön sitten esim PhotoShop. Videokuvauksissa helpoin ja hyväkin väline editointiin alkuun on Ipadissa IMovie. Se on nopea oppia ja simppeli käyttää. Jos vaativampaa käyttöä haluaa, niin maksullisista ohjelmista  Adopen Elements on hyvä työkalu, mutta sen opetteleminen vaatii jo hieman perehtymistä.

Mutta tässäpä alkuun tietoa kuvaamisen aloittamisesta. Lisään tietoa sitä mukaa kun kokemus karttuu. Omia telineitä tulee pikkuhiljaa myyntiin verkkosivuilleni, mutta isompaa varastoa niistä ei ole. Kannattaa tiedustella, koska seuraavia eriä on valmistumassa ja varata omansa.

Yleensä kuvaamisessa tarvitsee eri telineitä. Alla haukikuvaa otettu 3 m monopodilla ja pohjateline aquacambasella....

...ja kesällä 2017 kuvatussa Kuusoja- trailerilla käytettiin monopodia, ferryä ja basea.

Kaikki kalat, muut vesieläimet ja myös vedenalaiset maisemat ovat hyvin kuvauksellisia. Kuvassa yksinäinen särki paistattelee kevätauringossa Jyrinjärvellä Ylämyllyllä.

www.aquacamtools.com